Marraskuu tuli selätettyä. Huh, Ei mikään helppo homma, koska oma bloggaaminen on ollut vähän retuperällä viime päivät, mutta sain kuin sainkin todistuksen Lepikseltä.

Kiitos Lepikselle, ilman sinua marraskuu olisi ollut paljon ankeampi, pidempi ja surkeampi. Tuota kaikkea se oli nytkin, mutta ehkä kuitenkin vähän vähemmän.

Inkivääri yllätti minut tänään (ja herätti blogihiljaisuuteni -kyllä, en ole päivittänyt muutamaan päivään, OMG) lahjoittamalla minulle Vuoden 2008 blogi-tunnustuksen. Täytyy sanoa, että en tällä hetkellä tunne olevani se susupetal, jota Inkivääri on kuvaillut "...sanan ja kuvan, mielikuvituksen ja järjen taituri, joka luovuutensa lisäksi on lämmin persoona, pienen ihmisen puolella.  Blogistaniassa hän myös toimii yhdistävänä tekijänä, koska on sekä ahkera bloggaaja monine blogeineen että kommentoija."

Sanaa ja kuvaa ei ole pahemmin pukannut viime päivinä, ja tunnen olevani vain hivenen järjen syrjässä kiinni. Luovuuden toivon palaavan pian, lämpökin voisi olla mukavampaa kuin turtumus. Muiden blogeja en ole juurikaan jaksanut/ehtinyt/pystynyt lukemaan, joten kommentointikin on jäänyt vähille.

Mutta pienen ihmisen sivulta on väisty.

Jään nyt sitten miettimään, kenelle annan eteenpäin tuon Vuoden 2008 blogitunnustuksen. Ohjeitten mukaan voin antaa sen kahdelle blogille. Helppoa? No, ei todellakaan.

Sen kummemmin en kerro, miksi olen ollut päivittämättä muutamaan päivään. Todennäköisesti hiljaiseloa jatkuu jossain määrin tulevinakin päivinä/viikkoina. En tiedä. On niin paljon mitä en tiedä.

Vaan, nou hätä. Löysin tiedostoistani novellin, joka on joskus ollut lyhytlyhytkertomuksena tässä blogissa. Nyt julkaisen sen novellin kokonaisuutena täällä, jatkokertomuksena seuraavien päivien aikana.

Että edes jotain.