Edit 6.12. klo 12.06: novelli löytyy myös omalta sivultaan

4.

-Syö minua.

-Mitä?

Miehen suu loksahti auki, ja Ritva näki inhoa sen naamassa. Se yritti peittää sitä inhoa, mutta sen valahtaneet posket tutisivat paheksuvasti. Se näytti hetken juuri siltä mitä se oli: keski-ikäiseltä mieheltä. Vaimo, kaksi lasta, asuntovelka ja vanha Audi.

Sellainen se mies oli, ja koska se halusi pitää itseään tosi miehenä, se petti vaimoaan ja nai vieraita naisia.

-Syö, Ritva sanoi ja ojensi greippiä. –Se on hyvää.

Miehen silmiin jäi epäluuloinen ilme, mutta se otti greipin Ritvan kädestä. Se nuuhki hedelmää, avasi suunsa ja maistoi varovasti kielensä kärjellä maitoista lihaa.

Se irvisti, kun se antoi hedelmän takaisin Ritvalle.

-Pitää mennä, se sanoi. –Porukat alkaa heräillä.

Ritva käänsi selkänsä miehelle. Hän pudotti puoliksi syödyn greipin roskikseen ja odotti, että mies lähtisi saman tien. Sanomatta sanaakaan, yrittämättä turhia selityksiä. Jos se vain lähtisi, eikä sanoisi mitään.

-Pitäisi lähteä iltapäivällä appivanhempien mökille…

Miksi se tekee sen, Ritva ajatteli. Miksi se luulee, että minua kiinnostaa sen perhe-elämä? Miksi se haluaa satuttaa?

Hän kääntyi ja katsoi miestä. Ei se ollut ilkeä, se ei vain ymmärtänyt mistään mitään. Se luuli, että se oli Ritvalle samanlainen kuin Ritva sille. Aamupano kerran viikossa. Sisään-ulos- ja näkemiin.

-Viikon kuluttua sitten? mies totesi.

Ritva nyökkäsi. Mies katsoi häntä hetken ajan suoraan silmiin ja sen käsi liikahti, ikään kuin se olisi yrittänyt nostaa sitä ja koskettaa. Sitten käsi pysähtyi, sormet vetäytyivät nyrkkiin.

-Nähdään.

Sen ääni oli ylipirteä ja teennäinen. Se kuulosti siltä kuin vihellys olisi jo kutittanut sen kurkkua. Lähtövihellys, kaikki mukaan, matkaan, pois, pois, pois.

Ritva avasi sille oven. Se hymyili vielä, mutta se oli enää vain vaisu yritys, ja sai ainoastaan sen naaman vääntymään rumasti kuin itkussa. Ritva painoi oven kiinni sen perästä ja meni keittiön ikkunaan. Mies kulki pihan poikki ja potkaisi ohi mennessään maassa lojuvia pulloja. Se ei katsonut ylös Ritvan ikkunaan. Se ei koskaan tehnyt niin. Ei kääntynyt, ei vilkuttanut, ei lähettänyt lentosuukkoja, ei mitään. Se vaan käveli pois.

Tuuli lennätti kertakäyttömukeja. Piha oli törkyisen näköinen. Ritva laski kaihtimet alas, nosti lattialta alushousunsa. Hän veti vahakankaan keittiön pöydältä, taitteli sen tiiviiksi neliöksi ja vei kankaan kaappiin. Alushousut hän pudotti pyykkikoriin.

***loppu***