2.

-Varo, ettei persees saa kylmää, mies sanoi.

Se läppäsi kevyesti kankulle. Se ei tehnyt kipeää, mies ei ollut sellainen, mutta kuitenkin kyyneleet nousivat silmiin. Ritva tuijotti ruutuja niin kauan kunnes luomet kuivuivat ja nousi sitten. Mies oli jo nostanut housut ylös ja vetänyt vetoketjun kiinni. Se näytti tyytyväiseltä ja väsyneeltä. Se oli valvonut koko yön, ja se oli kertonut useammin kuin kerran Ritvalle, miten pitkiä aamuyön tunnit olivat valvomossa. Silloin ihminen halusi vain nukkua, eikä tuijottaa jotain typeriä mittareita, mies oli selittänyt. Se oli kuitenkin näyttänyt ylpeältä, sen omasta mielestä se teki tärkeää työtä.

Ja kai sen työ olikin tärkeää, Ritva ajatteli, mistä hän tiesi. Hän ei tuntenut miehestä muuta kuin sen kalun, joka oli yleensä liian nopea.

Ritva tarttui miehen housuihin. Hän avasi vetoketjun ja otti pehmeän kalun käteensä. Se nuokkui hänen kädessään, ei halunnut herätä. Se oli jo tehnyt päivän työnsä. Se oli väsynyt ja halusi vain nukkua. Ritva huomasi miehen yrittävän peittää haukotustaan. Sekin halusi nukkua.

Ritva polvistui miehen eteen ja otti tahmean peniksen suuhunsa. Se valui poskesta toiseen, ei halunnut liikkua itse. Ritva siirteli sitä kielellään ja yritti puhaltaa siihen elämää. Jos hän saisi sen herätettyä, saisi sen kovaksi ja halukkaaksi, mieskin haluaisi häntä uudestaan. Mies pysyisi vielä hetken aikaa täällä.

Miehen kädet hävisivät Ritvan hiuksiin. Ne hieroivat hänen päänahkaansa laiskasti, muodon vuoksi, ilman intoa, ilman elämää. Ritva nielaisi kalun syvemmälle kurkkuunsa. Jos se ei muuttuisi kovaksi, hän puraisisi sen poikki. Hän nielaisisi sen.

-Se sattuu, mies sanoi.

Ritva irrotti hampaansa miehen kalun ympäriltä. Hän katsoi ylöspäin ja näki miehen kaivavan toisella kädellä nenäänsä. Toinen käsi hieroi edelleen päänahkaa. Ritvaa alkoi oksettaa pehmeä ja niljakas lihamöhkäle, joka velloi hänen suussaan tunkkaisen levän makuisena. Hän päästi kalun putoamaan huuliensa välistä ja se tussahti miehen karvoituksen sekaan, piiloon, pakoon.

***jatkuu***