|
|
|||
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
|||
Höh, kyllä saa sanoa ihana, vaikka ei ole nainen.
Ihana video, kaunis musiikki ja viipyilevä, ajaton tunnelma. Ja tärkeintä: leikit eivät loppuneet.
Hyvä, minä haluan vieläkin leikkiä.
Ainoa runo jonka osaan kuuluu näi:
Kun äiti aata ensimmäistä opetti mut ääntämään satuin
pääni kääntämään ja vilkaisin kissaa leikkiväistä, mieleeni jäi vain nuhde tää....laps rukka sul on kova pää.
Herätti haikeuden tunteen tuo videosi.. huoh.
KooTee, en minä usko, että sinulla on kova pää:)
Kiitos, Neulekirppu.
Snif, Marjut :)
Kiitos, Inkivääri.
Ikuinen kesä, Raija, kyllä vaan!
Itkupilli, ilman musiikkia olisi vähän vajaa.
Onpas viitseliäistä, Pekka! Minä jatkan huilaamista.
Jaaha, Polga, tulenpa katsomaan.
Voihan sitä kommentoida vaikka ei mitään näkisi, Olli:) Vähän hankalaa tosin ehkä.
Ja kaikki muistamme lapsuuden vaikka aina se ei tuntunut noin ihanalta.
Pitääkin olla herkkää, Alastalo.
Ihan melkein kyynel tuli.
Paitsi, että olet taitava runoilemaan, tunnut hakllitsevan tietotekniikankin - noin hieno video
oli hyvin kaunista
kuljetti lapsuuden kulta-aikaan, jolloin aikaa oli ja aika tuntui pitkältä, kun piti odottaa jotain haluamaansa.. leikit kestivät, kesä oli pitkä....
Kiitos.
Nuo värähdykset tytön kuvassa olivat kuin pulssi: sydämenlyönnit ---
Onnessa on myös varjonsa, Savisuti.
Pääasia, että aika jatkuu, Kutuharju:)
-wiltteri-
Haikean kaunis. Kiitos. :)
Mukavaa, kun pidit, Wiltteri.
Joo, Lepis, hiukan hankala tätä oli tavoittaa, mutta onneksi on aikaa metsästää.
Kiitos, Celia.
Näin työssä en nää liikkuvii...ne on acces den...listal. Tuun takasi toiste, kotikoneella...mille joudun aina jonottaan.
Eikä ihme: taattua tavaraa.