Tämä täti olis kyllä napannu appelsiinin pois tuollaiselta kakaralta! Grrh!

Ensireaktio oli suurinpiirtein tuo, mutta kyllähän sitä tietysti ymmärtää lapsen ihmetystä, kun ei usein sellaista herkkua saa. Oletan, että tämä oli vanhaan aikaan, jolloin appelsiinit olivat ekstraherkkua - vai olikohan sittenkään? Ehkä silloin lapsi osasikin kiittää paremmin? Ehkä tämä olikin vain vanhempi täti, joka itse arvosti appelsiinia enemmän kuin lapsi?

Olen edelleen ärtynyt, mikä tarkoitti, että runosi oli hyvä ja kosketti. :)

Minua ärsytti kyllä tuo äiti. Tai kuka se nyt olikin joka lasta opastaa. Tietenkin on hyvä opettaa kiittämään kun saa jotain, mutta tämä äiti tuntuu olevan aika vaativainen.

Ensin kaivoin nenääni, kun se kiellettiin. Purin kynttäni ja sekin kiellettiin. Nyt istun kumarassa ja mietin oikaisisinko selkäni.

Kiitos ja hyvää juhannusta!

Oikein hymylle herkisti tämä runo. "mitä sanotaan" tulee toistettuna tosi tärkeäksi. Mukava runo ja olitpa taas tosi nopea.

Joo, Tassu, runo varmaan herättää monenlaisia tunteita, riippuen siitä, ketä empatiseeraa:)
Tämä on vanha "vitsi", jonka kuulin jo vuosia sitten, en muista, oliko se urbaani legenda, tositarina jonkun sukulaisen kertomana(esim. sota-ajalta, jolloin appelsiinit ja ylipäänsäkin hedelmät olivat mykistäviä herkkuja) vai ihan silkkaa fiktiota.

Kirsti, minuakin tuo tapakasvattaja vähän kypsytti:)

Voi ei, Sana, jatka vaan nenän kaivamista! Ja hyvää juhannusta sinullekin:)

Hanhensulka, olenhan minä nopea, mutta en nyt ihan näin nopea. Tämän runon kirjoitin viime viikolla, kun mietin toisen runon laittamista kädet-haasteeseen -tässähän tehdään myös käsillä epäsuotavia asioita noin tapakasvatuksen vinkkelistä. Eli runo oli jo valmis ja siinä oli mukana hedelmä!

Hauska ja ytimekäs runo! Kiitos ja hyvää juhannusta!

Kiitos, Kukkis ja rentoa juhannusta sinullekin!

Minua mietitytti tuo kursiivi, kuka tässä "kasvattaa" ja millä äänellä. Äiti suhisee lapsen vieressä ja täti esittää käytösvaatimuksia? Hyvä teksti, toivottavasti ilo appelsiinista ei mennyt...

Minusta tämä oli hauska, sai hyvälle tuulelle. Runossa oli ironiaa äitejä kohtaan, mutta se kuvasti myös hyvin lapsen maailmaa ja äitien kontrollin tarvetta.

Heh, tästä tuli hyvälle mielelle, vaikka kait siinä yritettiin väkisin opettaa jotain.....no sanotaanhan ettei koiraakaan saa kuin kerran komentaa, pitäisi uskoa jo silläkin. Miksi lapselle jankuttaa, taitaa kuitenkin olla nykyään harvinaista tuollainen...

Oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta :-)

haa!

mitä sanotaan, onko ärsyttävämpää, samoin kuin täti

ihan oikein: kuori se! sillä onko inhempaa kuin liian mehuisan appelsiinin kuoriminen

: D

Ettei tassa nyt vaan olisi meidan poikaa vakoiltu.. Tavat ja karsivallisyys ovat ainakin samaa luokkaa..

Joo, Tui, kahdesta suunnasta kasvatusta -ajattelin todellakin äidin sihisevän siinä vieressä. Toivottavasti appelsiini ei todellakaan maistunut happamalta.

Ulkopuolinen, kiitos. Vähän kyllä säälittää äitikin, kun yrittää antaa lapsestaa mahdollisimman hyvän ja hyväkäytöksisen kuvan:)

Mukavaa juhannusta sinullekin, Mummeli. Toivon mukaan lapsille ei enää jankuteta niin paljon kuin ennen.)

Näköjään vetosi sinuun, Miss Foxy:) Mehukkaan appelsiinin kuoriminen kirveltää ihoa!

Eihän nyt toki, Petra:))))

Tuossa Petran osoitteessa on liikaa merkkejä, pitäisi olla näin:

http://piipape.vuodatus.net

Se on sen verran pirullinen pirulainen, että tekee tahallaan tuollaisia "virheitä";)

Katos niin onkin, tarkka Hanhis! On se Petra ketku:))

Hauska ja napakka runo! Ärsyttävä ohjeistaja saa lopussa asiallisesti nenilleen. Me likes!

Hyvää juhannusta, Susu!

Osan tunnistin - en kerro kuinka suuren osan - itsestäni ihan nanosekunnissa :-D

Hauskaa juhannusta sinullekin, Anna:)

Heh, Vintti, kolahti itseenikin:)

Tyyppi-äiti minun nuoruudestani. Lapsi on lapsi, siis tyypillinen (ujo) lapsi. Mitä sanovat tämän päivän äidit? "Eiks sulla nyt oo mitään parempaa tarjota kuin appis?" Nimim. tietämätön

Joo, Sikuri, kyllähän sitä nykyään näkee/kuulee kaikenlaista tapakasvatusta. Niin kuin ennenkin:)

Kotonen olo tuli lukiessa... runo jammaa hyvin, voin kuulla taustalla komppiryhmän.

Joo, Diogenes, aikamoista jammailua tuo lapsen kasvatus välillä on:)

...kävin täällä ja tulen uudestaan visiitille...

Kiva, ammuja, nähdään:)

Muistuu mieleen: Tuttavamies sanoi pikku pojalleen kasvattavaan sävyyn: "Tässä. Mitäs sanotaan?" Poika katsoi isää pitkään ja totesi sitten: "Itse et sanonut ole hyvä!"

Just niin!

Pitääpä liittyä virnukuoroon. Todella iskevä runo. Diogenes puhui jammaamisesta -- ajattelin aivan samaa. Viimeinen lause oli kuin vino värähdys suoraan John Coltranen fonista. Iiiih!