|
|
|||
|
04.11.2008 - 02:22
-Moi. Hei kuule, mun on pakko perua se sunnuntainen. Silloinhan on isänpäivä ja me mennään Jennan kanssa mun vanhempien luo syömään. -No, ei se mitään. -Mä en ymmärrä, miten mä unohdin, vaikka mä olin jo ostanut iskälle lahjankin. Mä hankin sellaisen kiikarin, jolla voi bongata lintuja. Se on alkanut harrastaa lintuja, kun se jäi eläkkeelle. -Sehän on kiva. Se varmaan tykkää siitä. Sä ostat sille aina kivoja lahjoja. -Onhan se mun iskä! -No, mites Jenna? -Mitäs siitä? -Näkeeks se Jussia sunnuntaina? -Ei tasan tarkkaan näe! Mä en aio edes lähettää sille sitä isänpäiväkorttia, jonka Jenna teki sille tarhassa. -Ai jaa. -En mä Jennalle sitä sano, etten lähetä. Sanon niin kuin ennenkin, et lähetin kortin, mut isäs ei vaan viitsi vaivautua vastaamaan. -Hmm. -Jos Jussi haluaa leikkiä isää, se voi tehdä sen huoransa kanssa lapsen. Jos se olis halunnut leikkii isää, se ei olis jättänyt mua. Ja Jennaa. -Niin... -Mut mennään joku toinen kerta sit leffaan, eiks niin. Soitellaan. -Jep.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Joo, Tirian, ei tämä ihan keksittyä ole, vaikka tässä onkin kyse fiktiosta.. Valitettavasti.
Onneksi Jenna osaa piirtää :)
Mitä, Polga, eikö kolmea pistettä...
Valitettavasti niin, HPY.
Niin, Celia, meistä aikuisista on vaikka mihin.
Valitettavasti on kai niin, kuten koulussa vanhempainilloissa, että ne joiden pitäisi tulla, ovat poissa, ja ne kaikkien kunnollisten vanhemmat tulevat.
Lähteenmäki, valitettavasti totta.
Leijonainen, noinhan se usein menee.
Aimarii, lapsi on niin helppokäyttöinen ase.
Eero, eiköhän Jenna opi vihaamaan isäänsä ja olemaan katkera äitinsä lailla.