|
|
|||
|
15.10.2008 - 22:49
Kahden kuukauden odotus (liput ostettu elokuussa) palkittiin tänään, kun musiikkinäytelmä Janis- eräs rocklegenda, starttasi Apollo Live Clubilla Helsingissä. Odotukseen oli kaksi syytä: Janisia esittävä Marjo Leinonen sekä tietenkin Janis Joplinin musiikki. Marjo Leinosessa on sitä jotain ja paljon: uskomaton määrä ääntä, energiaa ja lavakarismaa. Juuri sopiva henkilö esittämään Janisia, ja Marjo teki illasta unohtumattoman. Kyse ei ollut Janis-kopiosta, ei, lavalla oli Laulaja. Bändi hoiti hommansa tyylikkäästi, ja useaan otteeseen unohdin seuraavani näytelmää. Fiilis oli kuin keikalla. Mutta sitten. Sitten alkoi näytelmäosuus. Näytelmälliset vuorosanat musiikkiesitysten välissä, ja tunnelma, joka oli hiponut kattoa Marjon musiikkinumeroiden aikana, lässähti maan tasalle ja vähän allekin. Peter Snickarsin käsikirjoitus ei kulkenut laisinkaan, ei mihinkään suuntaan. Aika ajoin tunsin seuraavani piinaavaa (kaikella kunnioituksella) puskateatteria, työväen näyttämön amatöörien iltamia, siis kerrassaan tympeän kökköä ja kankeaa näyttelemistä. En tiedä, oliko vika pelkästään Snickarsin käsikirjoituksessa vai olisiko ohjaaja Susanna Haavisto voinut ylipäänsä saada tekstistä enemmän irti. Leinosen lisäksi näyttämöllä esiintyivät lukuisissa eri roolihahmoissa Leena Nuora ja Peter Kanerva, ja heidän roolisuorituksensa toivat mieleen suomalaiset sketsiohjelmat –tekijöillä on hauskempaa kuin katsojilla. Ehkä olen tosikko (ja olenkin, hah), mutta en todellakaan kaipaa traagisen elämän kuvaamisen kevennykseksi ontuvia vitsejä. Jos ahdistaa, ahdistakoon kunnolla. En minä oikeastaan näe jossakin huumesekoilussa mitään kamalan hauskaa, mutta se lienee oma vikani. Yleisön joukosta kyllä löytyi ihmisiä, jotka nauroivat. Tragikoomisuus on eri asia, sitä mielestäni ei näytelmä tarjonnut. Se (käsikirjoitus) tarjosi vain piinallisia vuorosanoja. Mutta Marjo Leinonen. Vau. Sitä intensiteettiä, sitä voimaa, sitä kokonaisvaltaista lauluihin eläytymistä! Olisin tyytynyt pelkästään hänen ja loistavan bändin esitykseen. Janisin laulut olisivat riittäneet tarinaksi. Näytelmää esitetään Apollossa vielä muutaman kerran, sen jälkeen alkaa kiertue, joka vie seurueen Vantaan Flamingoon, Kuusankoskelle, Joensuuhun ja Mikkeliin, lippuja näkyy edelleen olevan myynnissä Lippupalvelussa. Suosittelenko? Kyllä. Ehdottomasti. Marjo Leinonen on upea (ja bändi).
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Etkös sä sanonut, ette pidä teattereista?
Tuskaa sen pitää olla tuon naisen elämän esittäminen!
Polga, oli se vau!
No, Lepis, laulut olivat sentään englanniksi. Joo, mustat oikein, en ole mikään teatterin ystävä muutenkaan -ehkä vika oli siinä, siis minussa.
On hänellä, mieletön ääni.
No, ei kaikki voi napata, Elegia.
...... enkä todellakaan tahdo olla a blind boy.
.....palataan asiaan ....myyrät odottaa.
Levy on TAOTAO:n Poko Records levy vuodelta 1988 ja on aika vahva muisto tästä levystä sekä siitä, että levynostaja kertoi, että Leinonen laulaa siinä. Tiedoissa on mainittu vain soittajapoikain nimet ja olen satavarma, että levyllä laulaa nainen. Nimissä ei ole mainintaa hänestä, joten tämä pitää kyllä kuunnella, että tietäisi enempi...
Ja nyt minäkin voin tulla kaapista ja sanoa että teatteri on bluffia.
Vasta nytkö sinä tulet kaapista -minähän olen jo aika päiviä sitten kertonut, että en ymmärrä teatteria! Se on teeskentelyä ja siinä näytellään.
Marjo Leinonen on osaan ainoa oikea valinta. Olen nähnyt livenä monituisia kertoja (Ballsin solistina).
Ja Janishan nyt vaan on.
Marjo oli nuorempana kyllä aika vaalea, mutta jos saat selville laulajan nimen, pistä ihmeessä tänne tietoa!