|
|||
 |
|
||
|
14.10.2008 - 02:31
Negatiivinen ihminen etsii jatkuvasti virheitä. Hän lukee lehtiä löytääkseen asiavirheitä. Toimittajat eivät tiedä mistään mitään, ja jos luulevat tietävänsä, ovat siinäkin kohtaa väärässä.
Hän tarkastelee televisiota vain saadakseen tukea omalle näkemykselleen: siihen, että televisio-ohjelmat, uutiset, elokuvat ja dokumentit vilistävät virheitä. Elokuvia katsoessaan hän tuntee tyydytystä nähdessään, että 50-luvulle sijoittuva miljöö on lavastettu 60-luvun alun huonekaluilla.
Itse hän ei pidä ominaisuuttaan negatiivisuutena vaan mediakriittisyytenä ja medialukutaitona, ja hän on varma siitä, ettei kenelläkään muulla ole tuota ominaisuutta, sillä lähtökohtaisesti hän pitää muita ihmisiä epäloogisina, epäselvinä ja jokseenkin tyhminä.
Hänen negatiivisuutensa ei siis kohdistu vain asioihin, vaan myös ihmisiin, ja hänen lähellään olevat ihmiset ovat yleensä tyhjiin puristettuja, vailla minkäänlaista energiaa. Hän on lytännyt heidät negatiivisuudellaan niin, että he itsekin uskovat olevansa hölmöjä tunneihmisiä, jotka eivät osaa erottaa totuttaa valheesta, ei tunteita järjestä, ei mustaa valkoisesta.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Hankala yhtälö syntyy, kun kovin negatiivinen ihminen päätyy sellaisiin ammattiin, joissa työn puolesta joutuu etsimään virheitä ja valeita muiden kertomuksista. Esimerkiksi tilintarkastaja, verotarkastaja, työvoimaneuvoja, tuomari, sosiaalityöntekijä, poliisi jne. Näille kriittisyys ja epäluuloisuus on välttämätön pahe, mutta menee helposti yli.
Valta ja negatiivisuus on aika huono yhdistelmä, Kari.
"Miksi muuten olemme alkaneet uskoa, että ilkeys, tympeys ja kyynisyys on älykästä? Siksikö, että tunteet ja elämykset pelottavat?"
Negatiivinen ihminen siis pelkää tunteitaan. Mitä tapahtuisi, jos ne päästäisi irti?
Ihan totta, Ensio! Onneksi se ei enää tule telkkarista.
Heh, HPY, jatka etsimistä :)
mediakriittisyys tarkoittaa mielestäni sitä, että osaa suhteuttaa ja arvioida lukemaansa/katsomaansa. etenkin voimakkaiden kohukertomusten keskellä, joita uutisoidaan tietyllä tavalla tietyistä syistä.
Tuli semmoinen mieleen, että tuliko kirjoittamisen kimmoke mahdollisesti siitä, että tunnistaa samoja piirteitä itsessään? Herkästi noin osuvasta jutusta alkaa kaivella vikaa omassa navassaan, ja toisaalta omat virheensä huomaa muissa.
Varapygmi, tunnistan itsessäni kaikki nämä piirteet, joista olen kirjoittanut tässä kategoriassa. Jotkut piirteet ovat voimakkaampia, toiset ei, jotkut ovat muuttuneet ajan myötä, mutta ovat edelleen muistoissa jne. Kirjoittaminen on tapa tehdä nämä ppiirteet näkyväksi myös itselleen itsessä, ei vain muissa :)
Kulttuurimaailmassa Timon blogin juuri muistutettua Ahlqvistin & Kiven jutusta, kyse on usein arvostelijan omasta itseen pettymyksestä, jonka vuoksi tekee mieluummin mitä muuta tahansa kuin kohtaa oman pettymyksensä. Tai yhtähyvin, kuten Salieri ja Mozart aikoinaan.
Negatiivinen luonne on pelkoluonne, joka näkee uhan, vaaran ja epäonnistumisen aina nopeammin kuin menestyksen ja onnistumisen mahdollisuuden. Mutta hänen vakuutusturvansa on kunnossa.
Vallankäyttö tekee näkyväksi.
Olen kaiketi vierottanut itseni negatiivisista ihmisistä aika hyvin kun yritin miettiä kuuluuko tuttavapiiriin ketään. Yksi tuli mieleen. Ei räävi virheitä lukemastaan tai näkemästään mutta rakastaa konflikteja. On aina sotajalalla naapureidensa, lastensa opettajien, päivähoitohenkilökunnan ym. kanssa. Tämän ihmisen kertomukset ovat taistelukuvauksia, kuinka hän on pistänyt jauhot suuhun sille ja sille, ja kuvittele mitä se kehtas vaatia, jne. jne. mutta minä sanoin jne.
Olen ottanut etäisyyttä. Ei minusta oikein cheerleaderia saa, en osaa hymyillä käskystä ja olen liian paksu pomppimaan, minihameesta puhumattakaan.
Hmm, Helmipöllö, positiivisistakin ihmisistä voisi kirjoittaa:)
Minäkin olen ihan liian kankea cheerleaderiksi, joten pidän myös hajurakoa, Reine!
Isopeikko, veikkaan että ei...