miten vaikeaa onkaan kävellä, jalat on tehty juoksemista varten,

tuskaa istua paikalla

ei ole riittävän korkeita paikkoja, ei liian leveitä virtoja, joita ylittää

kaikki on mahdollista

mahdotonkin

olen vahva, maailman vahvin, en pelkää mitään, en ketään

ei ole olemassa ikäviä asioita,

ei surullisia, ei vihaa, ei kyyneleitä 

ole kiltti – olen

hymyile – hymyilen

ole hiljaa – olen

kyllä, äiti, kyllä, isä

kiitos ja anteeksi

olen jo iso ja osaan ja pärjään ja tulen toimeen

silti pelkään

kaikkea

pimeää, rosvoja, kummituksia, juoppoja

ennen kaikkea riitoja

mutta onneksi meillä ei riidellä koskaan

ei koskaan

ei

ei voi riidellä, koska ei voi olla eri mieltä toisen kanssa

isä ja äitikään eivät riitele koskaan,

eivät lapsetkaan

hyi

sellainen ei sovi

meillähän on kaikki asiat hyvin ja me pidämme yhtä ja kodin asioista

ei puhuta ulkopuolisille

ikävät asiat lakaistaan mattojen alle ja lauantaina matot tampataan pihalla

ja kaikki paha lentää pois

ja meillä on puhdasta ja siistiä ja kaikki hyvin,

eikä kukaan tiedä, miten minua pelottaa, pelottaa, pelottaa

jos tietäisivät, pahoittaisin heidän mielensä, eikä isän mieltä saa pahoittaa.

ei äidin, sillä eiväthän hekään pahoita minun mieltäni, eivät suutu koskaan

minulle, eivät huuda, eivät arvostele ääneen,

rakastavat ja halaavat

niin kauan kuin olen kiltisti

paheksunta

se hiljainen ja näkymätön, se joka hetki läsnä oleva, jos en tee oikein, jos en osaa, jos olen tyhmä, jos kapinoin, jos en tottele, jos en ole sellainen kuin minun pitäisi olla

jos en ole kiltti

 

***

Runotorstain 104. haaste kiltti