Ja sitten käy kuin mun valokuvatorstain kuvassa. Tai vielä pahemmin.
Surullista!

Niin voi käydä, Alastalo. Tai voi käydä niin, että omalta vanhemmaltaan ei tule koskaan kysyneeksi mitään tärkeää.

Miten jaksat Susupetal?

Tuo imperfekti pelottaa... miten hänelle kävi?

Kun ei kysytä, pitäisi kertoa. Tai jos ei jaksa, sitten olla vain hiljaa. Koska on pakko, ellei jaksa. Kuten tässä. Hiljaisuus siis jatkui.

''Ehkä hän ei jaksanut.

Kertoa.



Eikä kukaan jaksanut kysyä.''

On hankala kommentoida ajoittain, kun sinä sanot valmiiksi jo kaiken.

Lepis, paremmin kuin viime viikolla.

Äijä, jätin lopun avoimeksi, jokainen voi itse poimia sopivan lopun mielestään.

Hahhah, Polga, hiljaa hyvää tulee, vai miten se nyt meni!

Hmm, Vintti, pitäisi jättää vieläkin avoimemmaksi.

Miten sina jaksat?
Kaiken tuon lisaksi sinun pitaa jaksaa musisointia, bloggaamista, ystavien tapaamista, ja niin paljon muuta.
Miten sina jaksat?

Onpas nyt vaikeata sanoa mitään, tulee omat kokemukset ja tunteet taas pintaan, niin kuin usein kirjoituksistasi - ne ovat niin elämää.

Tuo on sitä mitä minä en vaan jaksanut - työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen oli vaikeaa, kun vielä sanottiin että pitää ottaa omaa aikaa jaksaakseen olla hyvä äiti. Ja kun oli nuori ja kokematon sitä luuli todeksi. Nythän omaa aikaani on kaikki perheeni kanssa viettämäni aika:)

Sitten on taas äitejä, jotka nimenomaan tarvitsevat työtä jaksaakseen perhe-elämää. Ei siis voi sanoa, että jos minä en jaksa ettei se olisikin hyväksi jollekulle toiselle.

No jaa, ehkä on vaan kyse siitä, että pitää puhua - vaikkei kysyttäisi ja mielellään pitäisi kysyä, vaikkei puhuttaisi:)

Ihan odotin että runo loppuu suoraan 'eikä sitten jaksanutkaan'. Tässä tapauksessa lopun lievä avoimuus jätti vielä pikkiriikkisen toivoa.

HPY, joskus jaksaa paremmin, joskus huonommin. Pitää osata valita. Jos pystyy.

Inkivääri, on aina mukavaa, jos jutuistani löytyy tarttumapintaa muillekin.Tai ainakin, että ajatukset/tunteet nousevat.
Mikä sopiii yhdelle, ei sovi toiselle. Niinhän se menee. Ihanteellisinta olisi, että olisi sovussa itsensä kanssa, teki mitä/miten tahansa.

Sirokko, ensin runo loppui juuri noihin sanoihin! Mutta sitten ajattelin, että se on liian selkeä piste, joten poistin viimeisen lauseen.

Kukaan ei jaksa aina kaikkea. Joku joskus jotakin. Runosi oli ihan susuinen :)

Tosi hyvä juttu. Meitä on niin monta - eikä kukaan kysy - jaksettava on vaikka ei jaksaiskaan, siinä vastaus loppuun.

Täytyy sanoa että minä pidän suomemme kielestä, Susun tarinassa kun ei oteta kantaa sukupuoleen, vaikka moni automaattisesti siinä naisen, äidin, näkeekin.

Sirokko: "Tässä tapauksessa lopun lievä avoimuus jätti vielä pikkiriikkisen toivoa. "

Itse asiassa minä tulkitsin sen avoimen lopun niin ettei toivoa ole, mikä kertonee enemmän minusta kuin tästä runosta.

BTW, tuollaista elämää vielä jaksaakin, sillä se menee veriin, siitä tulee rutiinia. Mutta hyvinkin pieni poikkeama voi katkaista muulin selän...

Kuinka osuvasti ja hyvin kirjoitettu.
Tunnistin itseni tuosta, että kukaan ei kysynyt, miten jaksoin. Enkä sitten jaksanutkaan. Mutta se on sitten taas toinen juttu.

Isopeikko, onhan se aika susuinen.

Jaksettava on, Marjaisa.

Minäkin pidän suomenkielen kolmannesta persoonasta, se ei kerro mitään, ja siksi se voi olla kaikki, Johannes.

Kiitos, Roosa, kommentista.

maskuliiniton ja feminiinitön hän on hyvä, koska se ei määrittele ihmistä. tässä erittäin toimiva.

kannattaa kuitenkin lepuuttaakin välillä. haahuilla ja olla.

Tämä runo on siitä hyvä, että se puhuu arjesta. Ei etsitä suuria ja ihmeellisiä salaisuuksia. Arki on elämää, ja olisi hyvä, jos jaksaisi kysyä ja kertoa.

Haahuilu on ihan suotavaa välillä, HPY!

Suuret ja ihmeelliset seikkailut jaksaa kyllä, arjen jaksaminen on suurempi haaste, Leijonainen.

Tykkään tosta kuvasta.
Joku se vaan jaksaa yksin valvoa.
Tai sitten on nukahtanut valot päälle.

Ehkä valot ovat jääneet päälle...

Vastaus löytyy täydellisenä vain MARTTA-liitosta

Hahhah, vai sieltä,Oh-show-tah hoi-ne-ne :)

Tässä on kuvattuna minun pahin painajaiseni - ihan sama, vaikka jaksaisikin.

Kuulostaa äitiydeltä. =)

Paha on painajainen, Elegia.

Voi se siltäkin kuulostaa, Hallatar, ainakin yhdeltä kantilta katsottuna. Miksi ei myös isyydeltä, vanhemmuudelta.