|
|
|||
|
26.09.2008 - 02:40
Me kyllä välitämme. Ihan jokaisesta Naapurin Ahmedista, joka piileksii roskakatoksessa, pakomatka jatkuu edelleen. Vanhasta miehestä, joka ei enää jaksa haravoida syksyn lehtiä pihaltaan. Pidämme kaikista huolta. Puutumme asiaan, kun näemme kiusaamista. Herätämme hellästi puiston penkille sammuneet. Yö on kylmä. Kannamme Elvin raskaat kauppakassit kotiin. Otamme serkun lapset hoitoon. Silitämme hiljaa ystävän kättä ja kuuntelemme, emme puhu omista asioistamme. Kerromme läheisillemme, että tärkeintä on, että he ovat tässä ja nyt. Nukumme yömme sikeästi, sillä rakkaus, välittäminen antaa rauhan, unen.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
On ihana tietää, että kun mekin vanhenemme märissä vaipoissamme, meistäkin välitetään samalla tavalla, ajatuksin.
Jotenkin olen törmännyt useasti siihen kuinka uskottelemme (itsellemme ja muille) sellaisia asioita, joita haluaisimme itse olla, mutta sisälle kun kurkkaa niin siellä onkin vaan muumio.
Itseämme huijaamme-
ostamme hyvää omaatuntoa.
kuinka me olemmekaan ulkokultaisia,
näemme toisten virheet,
omaa tekemättömyyttämme emme huomaa.
hajoitetaan huijaus,
lopetetaan vain puhuminen,
tehdään jo jotain,
naapurin Elville ja Ahmedille.
- tekstisi ja sen muoto oli puhuttelevaa!
Kyllä minä uskon myös kollektiiviseen huijaamiseen, Iiris. Olemme hyviä uskottelemaan itsellemme vaikka mitä.
Mutta olisihan se mukavampaa, että muut tekisivät, itse ei ehdi, ritaHelinä.
Marjut, itse olen saanut avun nukahtamislääkkeistä...:)
Enhän minä, mutta muut, Elegia...
Anteeksi häiriö, voitte jatkaa!
Jaaha, Elegia, nyt jo???!!!
Asiaan: Vielä yksi hiiri tälle päivälle, hmmm...... ..huu...uhuu... - toivottavasti en kuluta luonnonvaroja liikaa.
Hiiret maistuvat iltapalaksi, Helmipöllö.