Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
09.09.2008 - 10:34

Tänään olen miettinyt kieltä, jolla kirjoitan. Miksi sanat, joita käytän, ovat niin erilaisia kirjoittaessani eri kielillä? Olisin luullut, että tarinat muuttuvat, että kirjoittaisin eri asioista kirjoittaessani suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi, mutta ei. Suurin ero on sanoissa, joita käytän. Tarinat ovat aika samankaltaisia.

 

Kirjoittaessani suomeksi tarinaa, en voisi koskaan käyttää sanoja, joita käytän kirjoittaessani englanniksi. Suomen kieleni on niukempaa, käytän vähemmän adjektiiveja, maalailen sanoilla vähemmän.

 

There was nothing more to say. All had already been shouted in the air during the long days and nights of their pitiful visit, their sad attempt to remake their relationship by taking a vacation. They felt empty inside, fatigue and bored. There was no more need for hatred and even bitterness felt a waste of strength.(täältä)

 

Jos kääntäisin tuon tekstin sanasta sanaan suomeksi, en tunnistaisi omaa tyyliäni. En kirjoita suomeksi tuolla tavalla. Väittäisin, ettei teksti ole minun. Kirjoitan paljon yksinkertaisemmin, lyhyempiä lauseita, enkä todellakaan nauti adjektiiveista.

 

Hon var alltid rädd. Rädd för mörkret, rädd för fulla män hon såg i parken, rädd för att hamna under bilen, rädd för att mamma och pappa skulle dö och en morgon skulle hon hitta sig alldeles ensam i huset, inget ljud, bara tomma väggar, tomma rum.(täältä)

 

Tämä kuulostaa enemmän minulta, enemmän suomalaiselta susupetalilta, vaikka aika pitkä tuo pätkä on ennen kuin päästään pisteeseen asti. Tämän voisin kääntää suomeksi ja tunnistaa omakseni. Hieman lauseita pitäisi kyllä lyhentää.

 

En tiedä, onko tällaisen asian miettimisessä mitään järkeä. Ehkä selitys on sama kuin puheen kanssa: puhumme eri ihmisille eri tavalla, käytämme kieltä vaihtelevasti riippuen siitä, kenelle sanamme suuntaamme. Ehkä sama tapahtuu kirjoittaessa? Sisältö ei muutu, mutta tapa kirjoittaa muuttuu.

 

Ymmärrän, että kirjoittaessani faktaa tyylini on erilainen kuin fiktiossa. Asiakirja on asiakirja, runo on runo on runo.

 

Eräs selitys voisi olla, että luen enimmäkseen englanninkielisiä kirjoja. Ehkä minun sanavarastoni on vaan parempi englannin osalta? Suomi ja ruotsi ovat kuihtumassa?

 

Tai sitten – suomi ja ruotsi ovat kieliä, joilla opettelin puhumaan. Englannin olen oppinut vasta koulussa. Ehkä palaan lapsuuteen, lapsuuden kielimaailmaan, kun kirjoitan suomeksi tai ruotsiksi, ja siitä johtuu kielen yksinkertaisuus.

 

En tiedä, enkä myöskään tiedä, onko asialla mitään väliä. Tulin vain ajatelleeksi tätä tänään.

 

 

 

 

Kimmeli kirjoitti 09.09.2008 - 11:20
Minulla sama pätee kirjeiden kirjoittamisessa. Kirjoitan sillä tyylillä, mikä napsahtaa päälle ja se johtuu siitä, kelle kirjoitan. En voi läkyttää mitä tahansa jollekkin vanhemmalle ja päinvastoin.
Polga kirjoitti 09.09.2008 - 11:56
Ainakin ruotsiksi kirjoitan paljon pidempiä lauseita... mistä sitten mahtaa johtua? Muiden vaiko minun ymmärtämisvaikeuksista? Englanniksi kirjoitan omituisesti, koska en aina muista ilmaisuja ja joudun kiertelemään ,DDD
Kari kirjoitti 09.09.2008 - 11:59
Itse kirjoitan vain suomeksi ja yleensä aika tiukkaa asiaa. Muunlaista tekstiä pitää tosissaan puristaa. Luen kyllä jonkin verran englanniksi. Olen kuitenkin huono kommentoimaan mielenkiintoista pohdiskeluasi.

Tuli kuitenkin mieleen, että "omalla kielellä", johon kasvanut ja jota on käyttänyt pitkään, ymmärtää sanojen kaikki merkitykset, vivahteet, erilaiset tarkoitukset eri yhteyksissä ja erilaisten henkilöiden käyttämänä jne. Kun osaa kieltä käyttää ja elää siinä, sanoja ei tarvita niin paljon saman asian maalaamiseen. Vieraalla, vaikka hyvinkin hallitulla kielellä sanojen merkitys kirjoittajalle on lähempänä yleistä sanakirjamerkitystä. Ainakin silloin on suurempi houkutus tarinan kertomiseen niin monella sanalla, että niiden sanakirjamerkitys vastaa haluttua sanomaa. Kotikielellä taas voi luottaa siihen, että monimerkityksinenkin viesti menee kaikilta osin lukijoissa läpi ilman perusteellisempaa selvitystä tai vaikkapa sanakirjamerkityksen kannalta ihan väärin sanottuna.

Kirjoitinkohan muuten tuon edellisen ihan liian monella sanalla ;)
hpy kirjoitti 09.09.2008 - 12:12
En voi olla kommentoimatta silla tama asia koskee (ai ai) minuakin. Kaantaminen on aina ollut vaikeata, ei siksi ettei loytaisi sanoja, vaan siksi etta eri kielia puhuvat ilmaisevat asiansa kovinkin erilaisella tavalla. Luin runsas vuosi sitten kirjan (kirjottajan nimea en vaan jaksa muistaa juuri nyt) joka puhui siita miten kieli vaikuttaa kaytokseemme (silla kirjoittajalla on jotain opistokotkotuksia myos Suomessa ja taitaa olla aika tunnettukin, ehka tiedat). Mielenkiintoista luettavaa jota voisin suositella (jos muistaisin nimen).
No, palataanpa asiaan. Sanoja voi kaantaa, mutta pelkastaan sanoja kaantamalla kielesta toiseen ei tee kaannoksesta luontevaa vaikka sen ymmartaakin. Luin joskus kauan sitten Alistair MacLeanin kirjan suomennoksen joka oli niin huono, niin jaykka etta ihan inhotti. Englanniksi se oli jotain aivan muuta, eli siina kieli oli luonnollista. Kirjoja pitaisikin aina lukea alkuperaisella kielella, mutta se taas ei aina ole mahdollista.
Kirjoitinpa taas sekavasti vaikka tama teksti ei olekaan kaannos vaan suoraan suomeksi tepaistu.

Holle kirjoitti 09.09.2008 - 12:46
Kainuusta on vielä tällä vuosisadalla elänyt perhekunta joka oli jättänut puhutun kielen kokonaan pois käytöstä. Tarvittu kommunikointi oli hoidettu murahtelemalla ja nyökkäilemällä ,tähän pyrin pikkuhiljaa itsekin.
SusuPetal kirjoitti 09.09.2008 - 13:43
Kimmeli, totta, jokin vaihde vaan napsahtaa joskus päälle, joskus taas toinen.

Polga, tuo kiertely tosiaankin muuttaa kieltä, se on yksi syys varmastikin -kun ei ole sanoja riittävästi.

Kari, kuulostaa loogiselta, oman kielen sanoja ei todellakaan tarvitse selitellä, niille on oma merkityksensä, painotuksensa. Kyllä.
Vieraassa kielessä joutuu todellakin selittämään enemmän, etenkin itselleen.

HPY, ajattelinkin, että sinäkin saatat joskus miettiä tätä asiaa, koska kerran kirjoitat niin monella kielellä ja elät ulkosuomalaisena.
Kieli todellakin vaikuttaa käytökseen, olen huomannut sen. Muutun erilaiseksi puhuessani ruotsia.
Englanninkieliset kirjat luen alkuperäiskielellä, muita en pysty.

Holle, murahteleminen on globaalia! Aika kätevää:)


varapygmi kirjoitti 09.09.2008 - 14:53
Mielenkiintoista. Kirjoitan englanniksi lähinnä pikaisia sposteja ruotsalaisille työkavereille, jolloin puolikielisyys on sallittu molemmin päin oletusasetuksena, mikä tuottaa erilaista viistoa huumoria kuin kotomaisella kielellä. Ehkä se hölmöily on jonkinlaisena turvana ja puskurina muutenkin vierasta kieltä käyttäessä, jotta voi varmistaa, ettei toinen takerru puhtaisiin virheisiin tai harhaanjohtaviin sävyihin. Erityisesti se hankaloittaa tilannetta, kun käyttää toisen äidinkieltä, jolloin hän voi olettaa ymmärtävänsä enemmän sävyjä kuin itse osaa edes käyttää.

Kääntäessä suomeksi taas tavoittelee paitsi oikeiden asioiden päätymistä mieluiten samoihin kappaleisiin, myös samankaltaista tunnelmaa ja sävyä, vaikka lauserakenteet, sanajärjestykset ja jäsentely laajemmin saavat kernaasti muuttua sujuvuutta tavoitellessa.

Harvoin menevät sanat niin yksi yhteen, että voisi määritellä mitkä sanat täsmälleen pitää tulla käännettyyn lauseeseen, vaikka sanatasollakin syntyy täsmäoivalluksia.
SusuPetal kirjoitti 09.09.2008 - 16:10
Hölmöily on hyvä suoja, Varapygmi, ihan elävässä elämässäkin. Saa paljon anteeksi.
Totta tuo, että kirjoittamalla toisen äidinkieltä, ei omaansa, voi todellakin luoda jotain, jonka tuo toinen käsittää toisella tavalla. Eikä itse edes ymmärrä sitä.
Kääntäminen on todella haasteellista, minusta ei siihen olisi, olen huomannut sen yrittäessäni kääntää omia tekstejäni.
Iiris kirjoitti 09.09.2008 - 17:15
Itse kirjoitan vain runoja. Suomeksi. Ei tarvii selitellä, selviää muutamalla sanalla eikä kenenkään tarvitse edes ymmärtää sitä.
Iiris kirjoitti 09.09.2008 - 17:18
Pitäisi vissiin lukea edellisetkin kommentit ennen kuin aukoo täällä päätään, niin ei menisi niin toisteluksi "edes ymmärtää sitä" joopa joo :)
SusuPetal kirjoitti 09.09.2008 - 18:37
Iiris, helpommalla pääsee, kun ei tarvitse selitellä:)
Itkupilli kirjoitti 09.09.2008 - 18:47
Olen huomannut ton saman ilmiön silloin, kun yritän kirjoittaa saman asian sekä englanniksi että suomeksi, se että se olisi jotenkin sisällöltään ja tunnelmaltaa samanlainen, niin yleensä tekstit on ihan erilaisia. Jos saman tekstin kääntää suoraan, muuttuu mielestäni sekä tyyli että sisältö.
SusuPetal kirjoitti 09.09.2008 - 18:51
Joo, juuri noin, Itkupilli. On se metkaa.
Isopeikko kirjoitti 09.09.2008 - 21:57
Kieli on ajattelun väline eli kieli vaikuttaa ajatteluun ja siksi tarinan tai tekstin syntyyn. Tosin ajattelulle on muitakin välineitä kuin kieli...
varapygmi kirjoitti 09.09.2008 - 22:48
Pitää vielä linkata tänne, sillä kokoilen polkkaa tyylin tunnistamisesta Rex Stoutin kirjan pohjalta. Se ilmestynee pikapuoliin sivuilleni.
SusuPetal kirjoitti 10.09.2008 - 07:00
Ok, Google readeri kertoo, kun olet päivittänyt ja pääsen lukemaan.
SusuPetal kirjoitti 10.09.2008 - 07:01
Hurja, Isopeikko lymyili tuossa, enkä ensin huomannut laisinkaan.
No, nyt huomasin. Kieli on ajattelun välinen, mutta myös ilman kieltä voi ajatella ja....summa summarum, pääasia, että syntyy tarinoita.
Varsinkin peikkosellaisia.
Blogisisko kirjoitti 12.09.2008 - 02:33
Sinulla on loistavia blogipohjia! Olet varsinainen blogimentori koko blogiyhteisölle.

Tässä kaappiisi yksi palkinto lisää. Blogissani ovat merkittyinä vain omat yksityiset mentorini, ja sieltä löytyy linkki myös englanninkielisiin ohjeisiin. Tämä on alkujaan australialaisen bloggaajan idea.

http://blogisisko.blogspot.com/2008/09/blogging-mentor-award-blogimentorini.html
SusuPetal kirjoitti 12.09.2008 - 07:11
Kiitos kiitoksesta, Blogisisko.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa