|
|
|||
|
09.09.2008 - 10:34
Tänään olen miettinyt kieltä, jolla kirjoitan. Miksi sanat, joita käytän, ovat niin erilaisia kirjoittaessani eri kielillä? Olisin luullut, että tarinat muuttuvat, että kirjoittaisin eri asioista kirjoittaessani suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi, mutta ei. Suurin ero on sanoissa, joita käytän. Tarinat ovat aika samankaltaisia. Kirjoittaessani suomeksi tarinaa, en voisi koskaan käyttää sanoja, joita käytän kirjoittaessani englanniksi. Suomen kieleni on niukempaa, käytän vähemmän adjektiiveja, maalailen sanoilla vähemmän. There was nothing more to say. All had already been shouted in the air during the long days and nights of their pitiful visit, their sad attempt to remake their relationship by taking a vacation. They felt empty inside, fatigue and bored. There was no more need for hatred and even bitterness felt a waste of strength.(täältä) Jos kääntäisin tuon tekstin sanasta sanaan suomeksi, en tunnistaisi omaa tyyliäni. En kirjoita suomeksi tuolla tavalla. Väittäisin, ettei teksti ole minun. Kirjoitan paljon yksinkertaisemmin, lyhyempiä lauseita, enkä todellakaan nauti adjektiiveista. Hon var alltid rädd. Rädd för mörkret, rädd för fulla män hon såg i parken, rädd för att hamna under bilen, rädd för att mamma och pappa skulle dö och en morgon skulle hon hitta sig alldeles ensam i huset, inget ljud, bara tomma väggar, tomma rum.(täältä) Tämä kuulostaa enemmän minulta, enemmän suomalaiselta susupetalilta, vaikka aika pitkä tuo pätkä on ennen kuin päästään pisteeseen asti. Tämän voisin kääntää suomeksi ja tunnistaa omakseni. Hieman lauseita pitäisi kyllä lyhentää. En tiedä, onko tällaisen asian miettimisessä mitään järkeä. Ehkä selitys on sama kuin puheen kanssa: puhumme eri ihmisille eri tavalla, käytämme kieltä vaihtelevasti riippuen siitä, kenelle sanamme suuntaamme. Ehkä sama tapahtuu kirjoittaessa? Sisältö ei muutu, mutta tapa kirjoittaa muuttuu. Ymmärrän, että kirjoittaessani faktaa tyylini on erilainen kuin fiktiossa. Asiakirja on asiakirja, runo on runo on runo. Eräs selitys voisi olla, että luen enimmäkseen englanninkielisiä kirjoja. Ehkä minun sanavarastoni on vaan parempi englannin osalta? Suomi ja ruotsi ovat kuihtumassa?
Tai sitten – suomi ja ruotsi ovat kieliä, joilla opettelin puhumaan. Englannin olen oppinut vasta koulussa. Ehkä palaan lapsuuteen, lapsuuden kielimaailmaan, kun kirjoitan suomeksi tai ruotsiksi, ja siitä johtuu kielen yksinkertaisuus. En tiedä, enkä myöskään tiedä, onko asialla mitään väliä. Tulin vain ajatelleeksi tätä tänään.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Tuli kuitenkin mieleen, että "omalla kielellä", johon kasvanut ja jota on käyttänyt pitkään, ymmärtää sanojen kaikki merkitykset, vivahteet, erilaiset tarkoitukset eri yhteyksissä ja erilaisten henkilöiden käyttämänä jne. Kun osaa kieltä käyttää ja elää siinä, sanoja ei tarvita niin paljon saman asian maalaamiseen. Vieraalla, vaikka hyvinkin hallitulla kielellä sanojen merkitys kirjoittajalle on lähempänä yleistä sanakirjamerkitystä. Ainakin silloin on suurempi houkutus tarinan kertomiseen niin monella sanalla, että niiden sanakirjamerkitys vastaa haluttua sanomaa. Kotikielellä taas voi luottaa siihen, että monimerkityksinenkin viesti menee kaikilta osin lukijoissa läpi ilman perusteellisempaa selvitystä tai vaikkapa sanakirjamerkityksen kannalta ihan väärin sanottuna.
Kirjoitinkohan muuten tuon edellisen ihan liian monella sanalla ;)
No, palataanpa asiaan. Sanoja voi kaantaa, mutta pelkastaan sanoja kaantamalla kielesta toiseen ei tee kaannoksesta luontevaa vaikka sen ymmartaakin. Luin joskus kauan sitten Alistair MacLeanin kirjan suomennoksen joka oli niin huono, niin jaykka etta ihan inhotti. Englanniksi se oli jotain aivan muuta, eli siina kieli oli luonnollista. Kirjoja pitaisikin aina lukea alkuperaisella kielella, mutta se taas ei aina ole mahdollista.
Kirjoitinpa taas sekavasti vaikka tama teksti ei olekaan kaannos vaan suoraan suomeksi tepaistu.
Polga, tuo kiertely tosiaankin muuttaa kieltä, se on yksi syys varmastikin -kun ei ole sanoja riittävästi.
Kari, kuulostaa loogiselta, oman kielen sanoja ei todellakaan tarvitse selitellä, niille on oma merkityksensä, painotuksensa. Kyllä.
Vieraassa kielessä joutuu todellakin selittämään enemmän, etenkin itselleen.
HPY, ajattelinkin, että sinäkin saatat joskus miettiä tätä asiaa, koska kerran kirjoitat niin monella kielellä ja elät ulkosuomalaisena.
Kieli todellakin vaikuttaa käytökseen, olen huomannut sen. Muutun erilaiseksi puhuessani ruotsia.
Englanninkieliset kirjat luen alkuperäiskielellä, muita en pysty.
Holle, murahteleminen on globaalia! Aika kätevää:)
Kääntäessä suomeksi taas tavoittelee paitsi oikeiden asioiden päätymistä mieluiten samoihin kappaleisiin, myös samankaltaista tunnelmaa ja sävyä, vaikka lauserakenteet, sanajärjestykset ja jäsentely laajemmin saavat kernaasti muuttua sujuvuutta tavoitellessa.
Harvoin menevät sanat niin yksi yhteen, että voisi määritellä mitkä sanat täsmälleen pitää tulla käännettyyn lauseeseen, vaikka sanatasollakin syntyy täsmäoivalluksia.
Totta tuo, että kirjoittamalla toisen äidinkieltä, ei omaansa, voi todellakin luoda jotain, jonka tuo toinen käsittää toisella tavalla. Eikä itse edes ymmärrä sitä.
Kääntäminen on todella haasteellista, minusta ei siihen olisi, olen huomannut sen yrittäessäni kääntää omia tekstejäni.
No, nyt huomasin. Kieli on ajattelun välinen, mutta myös ilman kieltä voi ajatella ja....summa summarum, pääasia, että syntyy tarinoita.
Varsinkin peikkosellaisia.
Tässä kaappiisi yksi palkinto lisää. Blogissani ovat merkittyinä vain omat yksityiset mentorini, ja sieltä löytyy linkki myös englanninkielisiin ohjeisiin. Tämä on alkujaan australialaisen bloggaajan idea.
http://blogisisko.blogspot.com/2008/09/blogging-mentor-award-blogimentorini.html