Tänään olen miettinyt kieltä, jolla kirjoitan. Miksi sanat, joita käytän, ovat niin erilaisia kirjoittaessani eri kielillä? Olisin luullut, että tarinat muuttuvat, että kirjoittaisin eri asioista kirjoittaessani suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi, mutta ei. Suurin ero on sanoissa, joita käytän. Tarinat ovat aika samankaltaisia.

Kirjoittaessani suomeksi tarinaa, en voisi koskaan käyttää sanoja, joita käytän kirjoittaessani englanniksi. Suomen kieleni on niukempaa, käytän vähemmän adjektiiveja, maalailen sanoilla vähemmän.

There was nothing more to say. All had already been shouted in the air during the long days and nights of their pitiful visit, their sad attempt to remake their relationship by taking a vacation. They felt empty inside, fatigue and bored. There was no more need for hatred and even bitterness felt a waste of strength.(täältä)

Jos kääntäisin tuon tekstin sanasta sanaan suomeksi, en tunnistaisi omaa tyyliäni. En kirjoita suomeksi tuolla tavalla. Väittäisin, ettei teksti ole minun. Kirjoitan paljon yksinkertaisemmin, lyhyempiä lauseita, enkä todellakaan nauti adjektiiveista.

Hon var alltid rädd. Rädd för mörkret, rädd för fulla män hon såg i parken, rädd för att hamna under bilen, rädd för att mamma och pappa skulle dö och en morgon skulle hon hitta sig alldeles ensam i huset, inget ljud, bara tomma väggar, tomma rum.(täältä)

Tämä kuulostaa enemmän minulta, enemmän suomalaiselta susupetalilta, vaikka aika pitkä tuo pätkä on ennen kuin päästään pisteeseen asti. Tämän voisin kääntää suomeksi ja tunnistaa omakseni. Hieman lauseita pitäisi kyllä lyhentää.

En tiedä, onko tällaisen asian miettimisessä mitään järkeä. Ehkä selitys on sama kuin puheen kanssa: puhumme eri ihmisille eri tavalla, käytämme kieltä vaihtelevasti riippuen siitä, kenelle sanamme suuntaamme. Ehkä sama tapahtuu kirjoittaessa? Sisältö ei muutu, mutta tapa kirjoittaa muuttuu.

Ymmärrän, että kirjoittaessani faktaa tyylini on erilainen kuin fiktiossa. Asiakirja on asiakirja, runo on runo on runo.

Eräs selitys voisi olla, että luen enimmäkseen englanninkielisiä kirjoja. Ehkä minun sanavarastoni on vaan parempi englannin osalta? Suomi ja ruotsi ovat kuihtumassa?

Tai sitten – suomi ja ruotsi ovat kieliä, joilla opettelin puhumaan. Englannin olen oppinut vasta koulussa. Ehkä palaan lapsuuteen, lapsuuden kielimaailmaan, kun kirjoitan suomeksi tai ruotsiksi, ja siitä johtuu kielen yksinkertaisuus.

En tiedä, enkä myöskään tiedä, onko asialla mitään väliä. Tulin vain ajatelleeksi tätä tänään.