Rakkaus on ruma sana.... on se sitten kiva riidellä siitä, kuka sanoo mitäkin ja milloin. Vaikka olisi miten mukavaa ja laadukasta sanottavaa ,D

On se niin vaikeaa, Polga, niin tai näin, aine menee väärin päin.

Pitäisihän se joskus sanoa spontaanisti eikä vain vastauksena toisen tunnustukseen. Jää muuten tunteiden selvittely yksipuoliseksi.

Toisaalta, jos sanoo liian usein ja liian spontaanisti, se voi olla epäuskottavaa, ja käytävä keskustelu on suunnilleen samanlainen.

Huomenta SusuPetal, sinä dialogien kruunaamaton kuningatar!

Selkeästi tämä pariskunta ei ole ollut riittävän kauan yhdessä, kun rakkaus riippuu tuosta sanomisesta. Tai niin minä sen näen.
Jossain vaiheessa ajan kanssa kehittyy suomi-puoliso-suomi -sanakirja jota kannattaa opetella lukemaan niin voi luottaa toisen rakkauteen ilman tätä tunnuslausetta.

Esimerkki omasta elämästä - mies katsoo minua välillä niin kuin näkisi ensimmäistä kertaa, ottaa käsivarsista kiinni, hymyilee ja sanoo vain "sä!". Mutta se sanoo kaiken.

Onhan spontaanius ihan mukavaa, mutta jos sitä ei ole, tarkoittaako se sitä, ettei ole rakkautta, Kari?

Sellainen amerikkalainen I love you honey-meininki ei taida oikein istua suomalaiseen pirtaan, Äijä.

Hieman todistamisen makua tulee, Reine, jos koko ajan pitää vakuuttaa ääneen, ehkä se kertoo nuoruudesta, epävarmuudesta, en tiedä.
"Sä!" on aika ihanaa. Jopa nimellä kutsuminenkin kutkuttaa.

Aina ei ole olemassa oikeita vastauksia - tai ainakin niitä on vaikea löytää:)

Rakkaus,,,ai kamala. Minusta ei olekkaan yhtään mukavaa, jos toinen hokee sitä kaiken aikaa, niin että tulee sellainen olo, että se nimenomaan odottaa sillä sitä vastausta...-joo, niin minäkin sinua.
Vaikeeta, aijai, miten vaikeeta, vaikka minä juuri haluan sanoa tämän tästä, kui sitä rakastaa, tosin vaan lapsia :) En kuitenkaan odota vastausta!

Väittävät tekojen olevan tärkeämpiä, kuin sanat.
Joskus vaan kaipaa, edes joskus joku jotakin sanoisi.
Toivossa on hyvä elää, mutta kun odottaa ja odottaa....

Kuuntele miehen tekoja ja naisen sanoja.

Kuulostaa niin tutulta. Valitettavasti! Naurattaa - ja nolottaa...

Mutta spontaani tunteen ilmaisu, sanoin tai teoin, on kai sitä kaikkein vakuuttavinta. Pelkkä toisen sanomisen vahvistaminen ei kai sitten ole.
Ikuinen dilemma!
Niin tai näin, aina väärinpäin.

Mä rakastan sua, puhekielessä jo kuulostaa hmmm,, jotenkin suomifilmiltä, vaikka tuossa luetussa dialogissa se tuntuikin niin luontevalta No pelkät sanat ei muutenkaan riitä tunteen ilmaisuun, kyllä siinä tarvitaan muutakin.

Inkivääri, joskus kaikki menee pieleen, vaikka ajatus olisi hyväkin.

Kyllähän siitä hokemisesta tulee sellainen varmistelun maku, Kimmeli -todistelua suorastaan. Kai se on sitä epävarmuutta.
Tai söpöilyä:)

Lähteenmäki, teothan ovat tärkeitä, mutta totta, kyllä sanojakin joskus kaipaa jokainen. Itsestään selvyyskin voi loukata.

Isopeikko, se onkin taitolaji, osata molemmat.


Mymskä, vai nolottaa....
Spontaanisuus on kyllä tärkeää, edes joskus koettuna.

Sirokko, sanat ja teot kun ovat tasapainossa, niin ehkä se "mä rakastan sua" myös menettelee.

Tämä matsi on hävitty jo ensimmäisessä lauseessa.

Ja viisaampi luovuttaa jo heti kättelyssä, Holle.

Hahaa, juuri tästä(kin) syystä kannattaa tarkoin vältellä koko aiheen ääneen mainitsemista!
Soon paljon parempi sanoa vaikka, että Sinä olet taivas maanpäällä.
Tai sitten vaan ulkomaankielellä sointuvasti luikautella. Ei tosisuomalaisesta tällaiseen lirkutteluun uskottavasti ole. Ei maar.

Ovela tapa kehittää riita sanomalla "minä rakastan sinua".
Siihen ei mies pysty. Kun pitäisi sanoa se ensin, eikä se muista eikä kykene.

On se mies silleen tehty.

Eikös se teille naisille riitä kun kerran sanoo kosiessa. Kyllä me sitten ilmotetaan jos loppuu... Vaikkapa nyrkkien kanssa. No joo... Huono vitsi. Kyllä mä senkin tiedän. :)

Tienpäällä, kielikukkasinko sitä pitäisi alkaa lirkutella, taivas maan päällä...!

Hmm, Iisi, kyllä minä uskon, että jokunen mies pystyy kyllä...

Alastalo, ihan mukavaa, kun ilmoittaa lopusta :)

Tämä zoomaus taas onnistui kerrassaan. Suomi-puoliso-suomi-sanakirja olisi todella auttanut, tässäkin.
Nimimerkillä Täälläkin Nolottaa.

Zoomilla voi tähtäillä vähän kaikkea, mm:)

Näinhän se menee. Toinen versio menee about tähän tapaan:
"Rakastatko mua?"
"Rakastan. Miten niin?"
"No kun sä et koskaan sano sitä"
..Kuluu hetki..
"Rakastan sua"
"Niin no sanoit sen vaan koska sanoin ettet sä koskaan sano rakastavasi mua"

:)

Jep, Peksu, muistaakseni olen joskus kirjoittanut tuollaisenkin version. Ei ole helppoa rakkaus.