Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
21.08.2008 - 08:18

 

Se sanoi lukeneensa lehdestä.

että parisuhde on niin kuin

talo,

ja meidän talo on keskeneräinen,

rakennettu hiekalle,

hutera ja horjuva.

Meidän pitäisi tehdä asialle jotain,

ettei talo sorru, tukea ja pönkittää perustuksia,

vahvistaa rakenteita.

Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä,

se on raakaa duunia,

kuten talonkin rakentaminen.

Se ehdotti pariterapiaa.

 

Minä sanoin, että tämä talo on minun nimissäni,

ja se voisi muuttaa vaikka heti

jos sitä ei kiinnostanut asua keskeneräisessä talossa.

 

 

****

 

Runotorstain 98. haaste Keskeneräinen

 

 

 

Polga kirjoitti 21.08.2008 - 09:04
Just! Ja itsehän voit rakentaa talosi valmiiksi, ei siinä tietääkseni miestä vältt. tarvita, eihän?!
Celia kirjoitti 21.08.2008 - 09:14
Jatkuu: Johon sitten vaimo sanoi, että pitäköön talonsa ja muutti kaupungin kerrostaloyksiöön siihen saakka, että ehti etsimään itselleen mieleisensä asunnon.

Johan oli tyly mies*. Ei halua taloa valmiiksi ja vielä omissa nimissä. (*Mies siksi, kun ne kai eivät yleensä halua parisuhdeterapioihin.)
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 10:09
Polga ja Celia, ei kai tässä ole niin sukupuolella väliä. Kaksi erilaista ihmistä vaan.
hpy kirjoitti 21.08.2008 - 10:27
Mina, mina, mina!
Kukaan muu ei meinaa mitaan.
Muskeli-Netta kirjoitti 21.08.2008 - 11:27
Kuinka yhteinen juttu voisi olla toisen nimissä? Tässä ei taitaisi pariterapiakaan auttaa... Ihminen on tietysti aina keskeneräinen, mutta hyvä olisi jos haluaisi kehittää itseään suhteessa toiseen.

Taas kerran: napakka, rytmikäs, puhutteleva runo. Buenissima.
Isopeikko kirjoitti 21.08.2008 - 13:12
Eihän parisuhdetta pysty yksin hoitamaan tai yllä pitämään, luulee peikko.
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 13:22
Sehän se on se tärkein ja läheisin, HPY.

Kyllähän voi olla sellaista mukayhteistä, Netta -muuttaa toisen ostamaan asuntoon esimerkiksi. Tai vuokrasopimus tehdään vain toisen nimissä.
Kaikenlaista...

Näin on Isopeikko, kyllä se kahden kauppa. Talkootyötä.
Muskeli-Netta kirjoitti 21.08.2008 - 14:12
Niin, mutta ajattelin, että tässä puhutaan nimenomaan parisuhteesta, ei fyysisestä rakennuksesta. Talo voi olla toisen nimissä, mutta suhde on, niin kuin sanoit, kahden kauppa.
savisuti kirjoitti 21.08.2008 - 15:52
Totta joka sana, duunia mikä duunia. Joskus työntekokin on kivaa!
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 16:35
Netta, ehkä tässä keskustelevat utopisti ja realisti...:)

Onhan se joskus, Savisuti!
Reine kirjoitti 21.08.2008 - 16:55
Ristiriitaisia tunteita - toisaalta ylpeyttä sen puolesta joka hyväksyy oman keskeneräisyytensä, toisaalta sitten asenne saa vähän pelkäämään että kyseinen tyyppi käyttää sitten keskeneräisyyttä tekosyynä olla kehittymättä, kasvamatta. Kun kasvu loppuu, alkaa lahoaminen IMO
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 17:23
Reine, tuo on niin hyvä sanonta, "kun kasvu loppuu, alkaa lahoaminen".
iisi kirjoitti 21.08.2008 - 19:15
Joskus naurattavat pappienkin saarnat, kun etsitään vertauksia hampaat kirskuen.
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 19:24
Kauneimmat kukat kasvavat luonnossa, eivät kielessä, Iisi, muahhhaaa!
hirlii kirjoitti 21.08.2008 - 19:28
hyvä stoori.

reinen virrassa: kypsyys on ensimmäinen merkki mätänemisestä.
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 19:31
Hienoja huoneentauluja tulisi noista lauseista, Hirlii
hirlii kirjoitti 21.08.2008 - 19:55
huoneentaulukirjailija - ei hullumpi juttu!
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 19:59
:)
Sirokko kirjoitti 21.08.2008 - 20:06
Mikään ei estä keskeneräistäkin olemasta kestävä, silloin sitä voisi tarvittaessa kasvattaa ilman että oerustukset romahtavat.
Tässä taitaa soida taustalla *väliaikaista kaikki on vaan'.
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 20:11
Väliaikaista tai eri tavoitteet talon muodosta, Sirokko...
hirlii kirjoitti 21.08.2008 - 20:21
tai sisustuksesta ja verhojen väristä...
helmipöllö kirjoitti 21.08.2008 - 20:24
Täytyy mennä hoitamaan pari suhdetta....uhhuhhuuuu....
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 20:29
You name it, Hirlii, kaikki käy:)

Pariko vaan, Helmipöllö????
lepis kirjoitti 21.08.2008 - 22:09
Tiukkana!
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 22:14
Periaatteet ja aatteet, Lepis...
vilukissi kirjoitti 21.08.2008 - 22:37
erittäin hyvin kirjoitettu elävästä elämästä! parisuhde ja elämä itse on aina vähän keskeneräistä, emme me niitä kumpaakaan koskaan valmiiksi asti saa. emme ehdi saada.
SusuPetal kirjoitti 21.08.2008 - 22:48
Ja jos saisi valmiiksi, mitä sitten? Olisi vaan? Aika mahdotonta.
utukka kirjoitti 22.08.2008 - 03:56
Mistä tässä puhutaan? Kun ihminen ei ole koskaan valmis . . . Kun aina on varaa kasvaa ja löytää uusi siemen.
SusuPetal kirjoitti 22.08.2008 - 06:43
Siitähän siinä puhutaan Utukka, ihmiset vaan käyttävät eri sanoja.
John kirjoitti 22.08.2008 - 11:46
Voi elämänhauska.
Terapia onkin kiva aloittaa kertomalla, että
kun se meitin talo on vuodelta yks ja kaks niin se on käynyt jo aikas vanhaks.
...kiitän vinkistä...taidankin mennä kaiveleen salaojia.
Inkivääri kirjoitti 22.08.2008 - 15:58
Kannattaakin muuttaa ja nopeasti - meinaan jos toinen osapuoli elää parisuhdetta sinkkuna8) Toisaalta taas: milloinkas se on valmis? Toivottavasti ei ihan pian, sillä matka on mukava;)
Tuima kirjoitti 24.08.2008 - 11:08
Kielikuvat ja konkretia kohtaavat herkullisesti, vaikkei sisältö sitä olekaan.
SusuPetal kirjoitti 24.08.2008 - 17:47
Heh, John -salaojia:)

Totta, Inkivääri, myös matka on tärkeä.

Yhteentörmäykset ovat välillä herkullisia, Tuima.
jl kirjoitti 26.08.2008 - 21:40
Hyviä perusteluita roppakaupalla, mutta paluu arkeen seurasi lopussa tehokkaasti, huh.
SusuPetal kirjoitti 26.08.2008 - 21:47
Nin, jl, kyllä se on arki joka rulettaa...
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa