|
|
|||
|
21.08.2008 - 08:18
Se sanoi lukeneensa lehdestä. että parisuhde on niin kuin talo, ja meidän talo on keskeneräinen, rakennettu hiekalle, hutera ja horjuva. Meidän pitäisi tehdä asialle jotain, ettei talo sorru, tukea ja pönkittää perustuksia, vahvistaa rakenteita. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, se on raakaa duunia, kuten talonkin rakentaminen. Se ehdotti pariterapiaa. Minä sanoin, että tämä talo on minun nimissäni, ja se voisi muuttaa vaikka heti jos sitä ei kiinnostanut asua keskeneräisessä talossa.
****
Runotorstain 98. haaste Keskeneräinen
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Johan oli tyly mies*. Ei halua taloa valmiiksi ja vielä omissa nimissä. (*Mies siksi, kun ne kai eivät yleensä halua parisuhdeterapioihin.)
Kukaan muu ei meinaa mitaan.
Taas kerran: napakka, rytmikäs, puhutteleva runo. Buenissima.
Kyllähän voi olla sellaista mukayhteistä, Netta -muuttaa toisen ostamaan asuntoon esimerkiksi. Tai vuokrasopimus tehdään vain toisen nimissä.
Kaikenlaista...
Näin on Isopeikko, kyllä se kahden kauppa. Talkootyötä.
Onhan se joskus, Savisuti!
reinen virrassa: kypsyys on ensimmäinen merkki mätänemisestä.
Tässä taitaa soida taustalla *väliaikaista kaikki on vaan'.
Pariko vaan, Helmipöllö????
Terapia onkin kiva aloittaa kertomalla, että
kun se meitin talo on vuodelta yks ja kaks niin se on käynyt jo aikas vanhaks.
...kiitän vinkistä...taidankin mennä kaiveleen salaojia.
Totta, Inkivääri, myös matka on tärkeä.
Yhteentörmäykset ovat välillä herkullisia, Tuima.