Esityksen piti alkaa kymmeneltä, mutta Jaska ja Tero olivat tulleet paikalle jo hyvissä ajoin, heti kuuden jälkeen. Pöydässä oli muutama tyhjä kaljatuoppi, mutta se ei surettanut. Baarista sai täysinäisiä tuoppeja.

-Kohta sen pitäisi alkaa, Jaska sanoi palatessaan pöytään uuden kaljan kanssa.

Tero nyökkäsi, mutta ei sanonut sanaakaan. Jännitys ja olut olivat nostaneet punan kalpeille, lommoisille kasvoille.

-Ei ole täällä ennen nähty sellaista. Karaokea vaan ja tiskijukka.

Teron silmät etsivät peräseinästä julisteen, jossa oli kuva illan esiintyjästä. Pitkät vaaleat hiukset peittivät lähes kokonaan kasvot, vartalo oli hoikka, pienet, pystyt tissit. Nainen oli Teron mielestä todella hyvän näköinen. ”Eroottinen esitys – seksiä, suudelmia ja sodomiaa” luki tikkukirjaimin julisteen yläosassa, alaosassa oli tussilla kirjoitettu ravintolan nimi, päivämäärä ja kellonaika.

Kello 22.00.

Tero mietti, tiesikö Jaska, mitä sodomia tarkoitti. Jaska yleensä tiesi sellaiset asiat.

Baarin vieressä oli pieni esiintymislava. Siinä oli yleensä karaokevehkeet ja tiskijukan levyt, mutta tänä iltana kaikki ylimääräinen tavara oli kärrätty piiloon. Valot sammuivat ja vaaleahiuksinen nainen tuli takahuoneesta, käveli esiintymislavalle. Naisella oli kädessään mikrofoni.

-On se, on se pantavan näköinen, Jaska huokaisi. –Meinaako se laulaa ensin? Minä luulin, että se vaan tanssii ja strippaa.

Nainen nosti päänsä, katsoi yleisöä. Silmät vinot, kissan silmät, mustiksi maalatut. Vaaleat hiukset takkuiset, pörrössä. Tero ajatteli tiikeriä. Naisen suu oli maalattu luumunpunalla, suuri, avonainen ja verinen haava.

-Minä esitän tänä iltana eroottisia runoja rakkaudesta, pornografisia runoja nussimisesta, runoja kiimasta ja himosta, panemisesta ja mulkuista, vitusta ja pillusta.

-Mitä helvettiä? Jaska ähkäisi. –Eikö se tanssikaan? Mitä helvettiä tämä on? Runoja, saatana. Ei, helvetti.

Nainen alkoi kiemurrella, suusta purkautui pieniä aah- ja ooh-äännähdyksiä, sanoja, sanoja, sanoja.

-Helvetin, helvetin helvetti, Jaska kirosi. –Tekis sitä, eikä vaan puhuis siitä.

Miehet lähtivät ulos tupakalle. Jaska seisoi hartiat kyyryssä, vihainen pisto silmissään.

-Oliko se Kasevan biisi? Tero kysyi. –Se, missä lauletaan striptiisnaisesta? Joo, oli se Kaseva. No, se nyt on vaan laulu. Ei niin kuin totta.