Elegia haastoi minut tökkimään sormea umpimähkäisesti, äh, säännöt ovat tässä:

1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot.

Otin hyllystä Erkki-Mikaelin pakinakokoelman Nimeni on Samuel Väsy. Kirja on painettu 1962, neljäs painos. Tammen kustantama, Olavi Hurmerinnan kuvittama.

Hauska kirja. Pakinat ovat joskus hauskoja.

Sivulta 88 sormi löytää sanan näkemiin.

”-Näkemiin rakkaani! Et kai tule kotiin lounaalle?

Samuel Väsy pysähtyi oviaukossa ja rypisti otsaansa.

-En, sanoi hän. –Tulen vasta viideltä. Näkemiin.

Kulkiessaan alas portaita, puntaroi hän, mikä hänen mieltään oikein painoi. Jotakin oli hassusti, mutta mikä?

”Et kai tule kotiin?”…”

Näkemiin…ja ajatukseni kiitävät siihen hetkeen, jolloin ilmoitan, että soon moro ja tämä blogi loppuu nyt. Ja tämä. Ja tämä. Tämäkin. Myös tämä. Unohtamatta tätä. Tai tätä.

Miltä se tulee tuntumaan? Koska se tulee tapahtumaan?

Joskushan sen on tapahduttava. Eihän kukaan voi ikuisesti jatkaa tätä naurettavaa bloggaamista. Joskus tulee aika ryhtyä Kunnialliseksi ja Vakavasti Otettavaksi Ihmiseksi, jota tekee jotain tuottavaa, kehittävää ja järkevää, joka ei tuhlaa aikaansa kirjoittamalla turhia juttuja, ottamalla turhia valokuvia, muokkaamalla turhia videoita, joka ei julkaise turhia omakustanteita.

Näkemiin tulee väistämättä, ja oikeastaan minua kutkuttaisi tietää, miltä se tuntuu. Olla sellainen vakava, tärkeiden asioiden kanssa ahkeroiva ihminen –ei virtuaalisontaa suoltava nikki, joka ei ymmärrä lopettaa ajoissa bittiavaruuden ilmakehän saastuttamista.

Olisiko minulla vieroitusoireita? Tulisiko kramppeja, kun en voisi aukoa päätäni netissä? Oksettaisiko, jos en pääsisi päivittämään? Lakkaisinko kokonaan olemasta, jos sanon näkemiin?

Näkemiin ehkä tekisi minut paremmaksi ihmiseksi. Onhan sellainen tavoittelemisen arvoista, eikö niin? Ainakin muille pitää yrittää vakuuttaa olevansa hyvä ihminen: sellainen, joka toimii moraalisesti ja eettisesti oikein, joka lukee vain parhainta kirjallisuutta, joka syö vain lähellä tuotettua luomuruokaa ja joka ei tuhlaa aikaansa turhaan.

Näkemiin antaisi minulle enemmän aikaa toimia hyveellisesti.

Näkemiin…no, ei todellakaan. Ihan päättömiä ajatuksia. En halua olla hyvä ihminen. Rakastan turhuutta. Olen onnellisesti ontto.

***

Meemin kohta seiskan mukaan nyt saan haastaa mukaan niin monta kuin tahdon. Haastan teidät kaikki!