Tyttö istuu lattialla ja leikkii. Nukkekodissa on sekaista, huonekalut ovat hujan hajan, vain nukkekodin makuuhuone on siisti ja siivotun näköinen. Tyttö laittaa nuken sänkyyn, peitossa on keltaisia ruusuja punaisella pohjalla. Tyttö silittää nuken valkoisia kasvoja, ja alkaa laulaa pienellä, hiljaisella äänellä.

Mummi tulee huoneeseen ja kysyy mitä tyttö tekee. Mitä sinä leikit? Onko sinulla suursiivous meneillään talossa? Tyttö pudistaa päätään vakavana ja kuiskaa, että meidän täytyy olla hiljaa nyt, äiti on juuri nukahtanut, emmekä me saa herättää häntä, muuten hän alkaa itkeä jälleen. Meidän on oltava hiljaa, Mummi.

Mummi ottaa tytön syliinsä ja keinuttaa pienokaista varovasti. Hän rutistaa tyttöä ja kysyy, olisiko hyvä ajaus mennä vähän ulos. Voisimme mennä ulos keinumaan, vai mitä sanot? Sinähän pidät kovista vauhdeista keinussa!

Tyttö ei halua lähteä ulos. Hän muistaa isän kädet, isän suuret, vahvat kädet, jotka lennättivät keinun ja tytön pilviä kohti. Minun täytyy siivota, tyttö sanoo, ennen kuin äiti herää. Minulla ei ole aikaa keinua, Mummi.

Sängyssä nukke makaa liikkumattomana, mutta sen silmät ovat auki.