Johannes kysyi edellisen kirjoitukseni kommenttilaatikossa,
olenko ollut tyytyväinen BoDiin. Minullahan ei ole kokemusta kuin yhdestä BoDin
kautta julkaistusta kirjasta eli Taikkarin mäellä-runokokoelmasta (ostakaa!),
mutta koska nyt olen siis suunnittelemassa novellikokoelman julkaisua, ja aion
käyttää BoDia, niin vastasin hänelle, että olen ollut tyytyväinen, ja lupasin
kirjoittaa kokemuksistani (BoDin kanssa, en muuten) laajemmin uudessa
postauksessa. Eli siis tässä.
Tutustuin BoDiin Taru Väyrysen suosittelusta. Tapasin Tarun
viime vuoden Helsingin kirjamessuilla, ja sen verran hän osaa näköjään
ylipuhua, että jäin miettimään omien tekstieni julkaisua kirjana.
BoDilla on hyvät nettisivut, joiden avulla saa aika selvän
kuvan omakustanteen julkaisemisesta. Tarjolla on erilaisia kustannuspaketteja:
halvimmasta tee-se-itse-kirjasta kustannustoimitettuun teokseen.
Itse käytin ensin BoDin tarjoamaa mahdollisuutta painattaa
kirjaa vain yhden kappaleen verran. Halusin nähdä, osaanko taittaa tekstit
oikein BoDin tarjoaman ohjelman avulla. Halusin harjoitella kirjan tekemistä,
koska minulla ei ollut aloittaessani visuaalista näkemystä minkälaisen halusin kirjani olevan. Halusin
jotain konkreettista käsiini, joten tein ensimmäisen version Taikkarista.
Kirjalle ei tullut ISBN-numeroa, koska se ei ollut tarkoitettu myyntiin.
Idea oli ihan hyvä, mutta kirjan tuleminen kotiin kesti
monta viikkoa, aloin jo tuskastua. Lopulta se tuli, ehkä noin reilun kuukauden
kuluttua tilauksestani.
Kirjan hinnaksi tuli noin kympin verran, mikä ei ole
mielestäni paha, sillä pääsin työstämään sitä oikeaa versiota paljon paremmin,
kun apuna oli painettu sana, eikä wordteksti. Huomasin joitain
kirjoitusvirheitä, jotkut sivuasettelut olivat lievästi sanottuna pielessä.
Fonttikoko oli hyvä. Kannesta en pitänyt.
Sitten alkoi sen oikean kirjan muokkaaminen. Valitsin
halvimman BoDin tarjoamista paketeista, hinta on noin kaksi sataa euroa. Se
saattaa tuntua suurelta summalta, mutta kun jätti muutaman lonkeron ja
punaviinin ottamatta, niin... Se, mikä minua viehättää BoDissa on, että itse ei
tarvitse sitoutua ostamaan yhtäkään kappaletta omaa kirjaansa, sillä kirjoja
painetaan kirja-kerrallaan-periaatteella. Toki saa ostaa omaa kirjaansa, ja kun
ostaa pieniä painoksia kerralla, hinta on aika edullinen.
Tuo halvin paketti on sellainen, että teet kaiken itse,
paitsi painamisen. Lataat tiedostot pdf:ksi (ladattavissa BoDin sivuilla),
valitset kannen standardikansivalikoimista – oman kuvan käyttö on kyllä
mahdollista, mutta esim. kirjan nimen fonttia ei pääse muokkaamaan. Tai ainakaan
minä en osannut.
Itse ohjelman käyttö ja kirjan taittaminen on helppoa,
etenet vaihe vaiheelta ja aina kone neuvoo sinua mitä sinun pitää tehdä. Hieman
aikaahan siihen tietenkin meni, mutta ei liikaa.
BoDin kanssa tehdään kirjailijasopimus, jossa sitoudutaan samalla
antamaan kirja heidän myytäväkseen viideksi vuodeksi. Vuodessa BoDille
maksetaan pientä tiedostonhoitokulua muutama euro.
BoDin kautta saa ISBN-numeron kirjaan, BoD hoitaa kirjan
kaikkiin mahdollisiin arkistoihin, joihin nyt uudet kirjat viedään tässä
maassa. Kirja ilmestyy Kirjavälityksen listoille.
Mitäs vielä? Ai niin, kirjan hinnan voit määritellä itse.
Hinnasta tietenkin riippuu, kuinka paljon itse keräät voittoa per kirja.
Netistä näet reaaliaikaisesti, kuinka paljon kirjaasi on myyty.
Palkkio maksetaan neljännesvuosittain tilillesi.
Eli, kun teet kaiken itse, pahin tappio viiden
vuoden aikana on noin 300 euroa.
Itse olen saanut omat rahani takaisin, sillä Taikkarin
mäellä on myynyt ihan kohtalaisesti. Enemmänkin se voisi myydä, niin pääsisin
rikastumaan, hahhah.
Ja vielä: kun sain lähetettyä sen oikean Taikkarin
mäellä-kirjan painoon ja tein tilauksen omasta kappaleesta, se kirja tuli
postissa kolmessa päivässä!
Ainoa puute tuossa halvimmassa paketissa on, että joutuu itse
harjoittamaan markkinointia. Sen takia tässäkin blogissa jatkuvasti
mainostetaan Taikkarin mäkeä. Tylsää, vaan minkäs voit. Ei sitä muuten kukaan
osta.
Toinen tylsä juttu on se, että yksikään lehti ei ole arvostellut Taikkarin mäkeä, ei edes Turun Sanomat, hyi häpeä), mutta se ei liene BoDin vika vaan kirjan.
No, johan tässä oli tekstiä, Kysykää, en minä voi millään
muistaa kaikkea kertoa.
***
Tulevan novellikokoelman teksti eivät ole vielä kunnossa,
mutta se ei ole estänyt minua jo suunnittelemasta kirjan kansikuvaa. Hmm,
joskushan kannet ovat tärkeämmät olla valmiina ennen tekstejä.
Varmaan jossakin vaiheessa pistän kansiehdotuksia näkyville
ja järjestän äänestyksen, jotta valinnan vaikeus ei olisi yksinomaan minun.
Ja muistakaa, kokoelman nimeä voi edelleen ehdottaa!
tuo tieto jo, että taitto-ohjelma on simppeli, on hyvä kuulla. onko helppoa tehdä kansi omalla kuvalla? taikkarissahan sulla oli oma kuva siinä kannessa.
Kanteen on helppo laittaa oma kuva, sopiva vaan ladataan omasta koneesta tai muualta, ohjelma hoitaa kuvan asettamisen ja pienentämisen.
Minä tosin mietin tässä josko perustaisin minatyyrikustantamon, moinen ei tulisi juurikaan kalliimmaksi ja tiedän jo ainakin kolme kirjaa jotka haluaisin julkaista (Musiikin historiaa, OK-Talon remonttiopas ja pakinakokoelma) jotka eivät ole kustantajille menneet kaupaksi ja joiden kirjoittajilla ei ole rahaa niiden julkaisemiseen.
Täytyy vaan fundeerata asiaa pitkään ja hartaasti, on näitä nykyisiäkin velvotteita päivätyön ja oman yrityksen kanssa hivenen liikaa.
Toisaalta, olisihan se kiva saada ammattiensa (Niitä minulla riittää) joukkoon kustantaja merkintäkin.
Pienkustantajaksi sitten vaan!
Ihan niiden vanhojen hyvien aikojen muistoksi vaikka, jolloin kilpailtiin tasaiseen tahtiin Kioskikirjallisuuden Kruunaamattoman Kuningattaren tittelistä.
Ja oltiin kollegiaalisesti aina katkeria, jos joku muu joskus erehtyi menemään lukijaäänestyksessä edellemme. Kuten vaikka Kirsti.
Jos minä julkaisisin vanhoja novelleja uusiksi, sen kokoelman nimi olisi varmaan "Rakkaus on raakaa", heh.
No, tällä ajankäytöllä ja tekniikan vihaamisella ei ole pelkoa moisesta. Olkoot mitä bodeja tahansa tarjolla.
Onnea ja menestystä!
Autan kyllä tekniikan kanssa, muahhhaa.
Ja juu, osta vaan tulevakin kirja. Kirjastoista niitä ei kannata lainata, vaikka Taikkarikin on siellä tarjolla. Kaikilla pitää olla oma kirja:)
Heti kun rikastun niin paljon, että riittää kunhan lähetän tekstit sinulle, ja soon homma hoidettu.
Sitä paitsi vääntäisivät minulla sen "toisen painoksen" kuitenkin johonkin hävyttövämpään muotoon...
Ehkä olisi parempi järkiään tehdä kertomuskokoelma "Vanha rahtimies muistelee". Se ostettaisiin heti loppuun, ettei vaan kotiin saakka koskaan kerkeäisi luettavaksi.
Vaan tietenkin kaikilla pitää olla Oma Kirja, minä mihinkään kirjastoon koskaan kerkeä.
Eikä siellä lainatakaan enää osaisi, kun sekin toiminta on jo teknistettyä itsepalveluperiaatteella.
No se ei ihan niin nopeasti käy, en tähänkään mennessä ole tehnyt juurikaan (Yksi idea tuotti tappiota, mutta se johtui vain siitä etten panostanut siihen tarpeeksi) tappiota kaikenlaisten yritysteni - tai no yritys on yksi ja sama, toimialat vain ovat vaihtuneet - kanssa enkä aio jatkossakaan tehdä, joten minun täytyy tutkia asiaa.
Todennäköisesti jätän ajatuksen, sillä kustantaminen näyttääisi olevan kallista ja aikaaviepää hommaa mikäli sen haluaa tehdä kunnolla.
Tosin ainahan minä voin kattaa tappiot verkkosuunnittelulla, jota tosin inhoan mutta josta saa hyvin fyrkkaa ja johon minut on koulutettu.
Mutta kattoo nyt, teen päätöksen vasta kun olen laskeskellut ja kartoittanut riskit jne.
Ne kässärit jotka haluaisin julkaista eivät muuten ole kelvotonta kirjallisuutta, vaan häiritsevänkin hyvää, ongelma on vain se etten tiedä onko niille markkinoita.
(No pikaisella etsimisellä en löytänyt, eikä löytänyt Akateemisen ystävällinen myyjäkään, kunnollista vennamolaisen OK-talon remonttiopasta ja ikäiseni poropeukalot ovat viimeaikoina ostelleet vanhoja juoksuhautojaan, joten sellaiselle saattaisi olla markkinoita.)
Vaikka en minä kyllä tiedä yrittämisestä mitään.
OK-talon remonttiopas poropeukaloille -luulisi myyvän. Suomi on täynnä remontoitavia unelmia.
Perustin tuon nykyisen pöytälaatikkoyrityksen laman aikaan koska sain siihen starttirahaa ja saatuani vakituisen työpaikan olen pitänyt sen enemmän tai vähemmän pöytälaatikossa.
Laskeskelin että suht pienellä panoksella pääsee jo alkuun, täytyy vain ensin katsoa kuinka saisin luotua suhteita esim. paikallislehtien toimituksiin jotta saisin kirjoja arvosteluihin ja muutenkin täytyy ensin tutustua alaan.
Olen muuten miettinyt tuota jo puolisen vuotta ja tutustunut asiaan, joten ihan tänään tuo idea ei päähäni ole pälkähtänyt.
Niin ja tuo etten ole tehnyt tappiota johtuu juuri siitä että olen nostanut yrityksen naftaliinista vain tarvittaessa.
Miten pääsee kelvottomien kirjailijoiden seuraan? Kiinnostaa kovasti.
Aimarii, Kelvottomien Kirjailijoiden Seuraan pääsee ihan vaan sanomalla, että haluaa sinne, joten jos haluat liittyä, laitan nimesi jäsenluetteloon.
;D
Mites on muuten kuvien laita? Voiko niitä tumpata tekstin sekaan?
Kuvia voi myös lisätä kirjaan, mutta en ole tutustunut siihen puoleen.
Olen joskus pohtinut kuinka saisin muutettua päiväkirjablogit kiikkustuolissa luettavaan muotoon. Kirjana ne olisivat hieno lahja muksuille sitten joskus.