Oli koskettava video ja runokin koskettava tässä yhteydessä.

Inspiroiva runo, Kari.

Kaunis !
Aivan ihana ja todella mieleen painuva.
Jaksamisia sinullekin SusuPetal. Paljon on poissa kun Kati lähti.

Herkkä ja koskettava. Hieno.

Paljon on poissa, Anne, jaksetaan.

Kiitos, Saara.

Kaunis.
*pyyhkii kyyneliä*

Kiitos, Celia.

pätkivien yhteyksien takaa:

kuoleman rehellinen
kohtaaminen
vapauttaa elämän
surun läpi


(otan osaa)

Niin moni elämä
päättyy surullisesti.
Ehkä hän sai rauhan,
jota kaipasi.

Miten surullisia
ovat omaiset,
ystävät,
ja mekin,
jotka opimme
Katin tuntemaan
liian myöhään.

Kauniisti sanottu, Hirlii.

Uskon, että hän sai rauhan, Iisi.

Kylmät väreet nousivat tätä katsellessa, niin kaunis se oli ja jotenkin lohduttava, mieltä ylentävä.

Lohduttava sen pitikin olla, iloa ja toivoa antava, surun keskellä.

Kaunis video ja kaunis, koskettava runo.

Tuntuu tyhmältä sanoa mitään, on niin isoja ja käsittämättömiä asioita. Aion tänään muistaa ystäviäni, haluan sanoa heille että he ovat tärkeitä minulle, nyt kun on sen aika.

Kaunis in memoriam Susu!

Tämä yhteinen suru lahjakkaan henkilön poismenosta toi taasen uuden ulottuvuuden tähän blogistaniaan. Erittäin mielenkiintoista.

Kaunis video, taas kerran, Susu. Katiin törmäilin silloin tällöin keskusteluissa, mutten voi sanoa tunteneeni häntä hyvin. Nyt tuntuu oudon ahdistavan surulliselta, että Katin täytyi lähteä, etenkin omaisten takia, vaikka nämä varmasti ymmärtävät hänen ratkaisunsa paremmin kuin ulkopuolinen. Itselle jää suuria, lohduttomia kysymyksiä: miksi? Mitä tehdä? Miten tukea muita, joiden epätoivo kasvaa suuremmaksi kuin halu elää?

Ystävien muistaminen, rakkaitten ja omaisten, tässä ja nyt, tuntuu hyvältä ajatukselta, Pauliina.

Blogistania on yhteisö, Lepis, jotenkin se tulee selvemmäksi, mitä pidempään täällä leijuilee. Vaikka ei tuntisi ihmisiä IRL, heidän virtuaaliminänsä ovat niitä, jotka joko koskettavat tai eivät. Ihan niin kuin ystävyydessä.

Omaisille tämä on suuri suru, Netta, ei sitä pysty edes kuvittelemaan.
Miten tukea niitä, joiden epätoivo kasvaa suuremmaksi kuin halu elää? Tuohon kun osaisi vastata, niin osaisi paljon.

Video on kaunis kokonaisuudessaan (erinomainen musiikkivalinta) ja koskettaa myös yleisellä tasolla, koska kuva, teksti ja musiikki täydentävät toisiaan.

Kiitos, Tuima.

Tavattoman kaunis kokonaisuus!

Kauniisti muistettu, Susu! Niinkuin sanoit tuolla, jotkut blogihahmot koskettavat meitä, toiset jättävät meidät kylmiksi- Katili ei kuulunut jälkimmäisiin. Rohkeita mielipiteitä, särmää, ymmärrystä ja surua, jotka koskettivat. Toivon, että tytöllä on nyt rauha.

Kiitos, Mimosa.

Totta, OG, rohkeutta Katililla riitti.

Minun on täytynyt sulatella tuota uutista Katilin poismenosta ennenkuin olen pystynyt kommentoimaan. On täytynyt mietiskellä tätä blogiyhteisön merkitystä ja näitä hyvin monentasoisia inhimillisiä kuvioita, mitä täällä tuntuu liikkuvan yhtä paljon kuin "oikeassakin" elämässä. Mikä sitten onkaan oikeaa elämää?

Löysin Katilin blogin joskus viime keväänä ja se on kuulunut seuraamiini blogeihin. Olen tykännyt kovasti hänen tavastaan elää vaikeuksistaan huolimatta. Olen oppinut hänen kauttaan ymmärtämään paremmin myös joitain omaan elämääni kuuluvia ihmisiä.

Kiitos Susu sinulle hienosta Katilin muistorunosta!
Se on niiiiiin sopiva. Kiitos myös siitä, että tartuit rohkeasti asiaan ja teit jotain. Sopivasti ja inhimillisesti.

Uskoisin, että tämä virtuaalielämäkin on elämää, yhtä oikeaa ja väärää kuin tuo toinen elämän ulottuvuus, jota reaaliksi kutsutaan.
Kati oli rehellinen. Rehellisyys auttaa ymmärtämään.
Kiitos, Maaretta.

Koskettava video.

Kiitos, Iiris.

Totta, taas huomasin viikonloppuna ei ole rumia tyttöjä, erilasia ihmisiä kyllä on, puhumattakaan pöllöistä.

Hyvä video ja musiikki uhuu.. Otan osaa ja toivon surun katoavan ja onnen ja lämmön kasvavan.

Hyvin huomattu, Helmipöllö, varmaan korkeuksista onkin parempi havaita kauneutta:)

Tämä unohtui edellisestä kommentista: http://www.youtube.com/watch?v=s7K0Dp2M2fE

Kiitos, Helmipöllö. Kaunis laulu.

Voih Susupetal, teit niin kauniisti tämän, lämmin kiitos tästä täältä surun keskeltä, Katili olisi rakastanut tätä myös, tiedän sen.

Tämä oli pakko tehdä, Kristiina. Ihan vaan pakko.