|
|||
 |
|
||
|
23.06.2008 - 02:37
Ole kohtelias ja vastaa kauniisti, jos joku
kysyy sinulta jotain. Puhu selkeästi, muista hymyillä, mutta älä naura. Älä koskaan sano ei, jos aikuinen tarjoaa sinulle jotain,
mutta muista ottaa vain yksi karamelli ja pese hampaasi huolellisesti
jälkeenpäin. Muista niiata ja kiittää. Älä koskaan riitele, se on rumaa ja riitely tekee äidin ja
isän surulliseksi. Tottele isää ja äitiä. Äiti ja isä rakastavat sinua ja
haluavat, että elämäsi sujuisi hyvin ja helposti. Älä unohda sitä. Ja jos sinulla on vaikeaa, kun kasvat aikuiseksi, se on oma
vikasi. Olit aina vaikea lapsi. Äiti ja isä tekivät parhaansa. Ole kiitollinen.
Muista se.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Eiköhän jokaisella ole vaikeaa kasvaa aikuiseksi... hmph..
kaikkinen iloineen ja järjettömyyksineen.
Yhden opin olen kuitenkin omasta lapsuudestani ottanut, lapseni eivät muuta niin paljon , mitä minä aikanani jouduin lapsena muuttamaan.
Ei kaikille kasvaminen tee kipeää, jotkut jopa nauttivat siitä.
Hyvin sanottu, Muorista, nähdä nuo lapsuuden järjettömyydet -sillä sellaista se välillä on, kasvaminen, kasvattaminen.
Ja joskus osaa itse ohittaa samat järjettömyydet omien lastensa kanssa.
(ja tekee omat järjettömyytensä...hmm)
Minä kujeskelin omia teitäni jo teininä. Ketään ei kiinnostanut, joten ei tarvinnut uhitella. Sen verran viksu tietenkin olin, että peitin aina jälkeni. Sisareni oli musta lanpas, minä olin vain varjo jota ei ollut olemassa.
Pelko on aika huono kasvattaja.
Niinhän se on, Maurelita, laiskuutta suorastaan...
Tunteiden näyttämisen salliminen kai ylipäänsä olisi ihan tervettä, Hansu.
Totta, Celia, sitähän nykyään hoetaan: ei saa olla liian kiltti, kiltin-tytön-syndroomaa jne.
Kiltteydestä on tehty negatiivista.
Ja voihan se ollakin sitä, mutta ei aina mielestäni.
Toisaalta ajattelen kiltin syyllistävyyden olevan siinä, että jollei ole kiltti, onkin tuhma. Ja kuka nyt tuhma haluaisi olla - ainakaan vanhempiensa silmissä! (Lukuun ottamatta uhmakausia, joita murrosiäksikin kutsutaan.)
Siksi esimerkiksi hyväkäytöksinen maistuu suussani paremmalta kuin kiltti. Hyväkäytöksinen ei vaikene aikuistenkaan läsnäollessa vaan kertoo mielipiteensä. Hyväkäytöksinen ei ole myöskään hajuton, mauton eikä näkymätön kuten kiltti.
Joo, Celia, ei kiltin vastakohta ole tuhma minunkaan mielestäni.
Totta, HPY, ai se, että "olit aina vaikea lapsi":))
Robin Hood se vasta onkin kiltti, ainakin köyhille, Hämeenjussi:)
Voi meidän äitien ja isien voimaa ja menneiden sukupolvien taakkaa! Tehdä parhaansa on usein ihan liian vähän.
Eikä kukaan naura, ei varmana!
Niinpä, Maaretta, sanopas muuta!
Helmipöllö, ihanaa! Kiitos linkistä -jestas, minähän olen ollut katsomassa Nazarethia Ruisrockissa....siis, kauan, kauan sitten....
Harvaa noista asioista kuitenkaan muistan lapsilleni opettaneeni...