Mies muisti isän kädet, isän vahvat kourat, kovat rystyset, aina valmiina satuttamaan, aina valmiina lyömään.
Mies muisti sen kaiken ja kuitenkin.
Hän ei tiennyt mitään. Ei tärkeintä.
Ei vastausta kysymykseen "miksi".
Mies ei edes tiennyt, oliko vastausta olemassa, oliko vain asioita, jotka tapahtuvat sattumalta, asioita, jotka vain ovat, eikä niille voi mitään, ei ole muuta mahdollisuutta.

Äiti.

Äitiä mies ei halunnut muistaa, sillä hän pelkäsi, että äiti olisi voinut olla mahdollisuus.
Äideillä, jotka rakastivat lapsiaan, oli halu suojella lapsiaan. Sellaiset äidit olivat mahdollisuus. Ehkä he eivät olisi osanneet vastata kysymykseen "miksi".
He olisivat vain sanoneet "ei".