-Isi on vankilassa.

Se sanoi sen selvästi, sihauttaen ässää voimallisesti, paremmin kuin koskaan ennen. Sari kumartui syvemmälle kylmätiskin huuruun, penkoi ja etsi.

-Mitä sä sanoit? Sari kysyi nostaessaan kylmiä paketteja sivuun. –Mikä siinä on, että tarjousliha pakataan aina vähintään kilon paketteihin. Kuka syö kilon lihaa? Helvetti…
-Mun isi on vankilassa.

Sari suoristi selkänsä ja katsoi tyttöä. Se istui jämäkkänä ja selkä suorana ostoskärryissä. Ei keikkunut ja heilunut kuten tavallisesti. Se istui siinä, potkimatta ja paikallaan, eikä se katsonut Saria vaan muualle. Sari käänsi päätään ja näki ne. Kaksi vanhaa kääkkää, ryppyisiä ja kuivia. Ne kenottivat ohuita kaulojaan, kallistivat nuppejaan kalkkunan tavoin ja niiden tekohampaat lonksuttivat paheksuvasti. Kammottavia otuksia.

-Mitä sä sanoit? Sari sanoi kääntäen katseensa tyttöön. –Ei isi ole vankilassa.

Kääkkien hailakat silmät olivat kuin korppikotkien. Miten ne olivatkin niin samannäköiset? Niiden täytyi olla siskokset. Kaksi vanhaa ikäneitoa, kaksi kuivaa känttyrää, ei lapsia kummallakaan, ei hajuakaan siitä, miten paljon lapset valehtelevat.

-Ei isi ole vankilassa, Sari sanoi haastaen kääkkien katseet taisteluun. –Isihän on töissä.

Kättä paleli. Sari katsoi jauhelihapakettia, joka roikkui pienenä ja ruokahaluja herättämättömän näköisenä hänen sormissaan. Sika-nautaa. Viimeinen myyntipäivä tänään. Köyhille ja luusereille.
Esimerkiksi sellaisille, joiden mies istui vankilassa.

-Voi lapsiparkaa.

Sari ei tiennyt, kumpi niistä raakkui. Ehkä ne puhuivat yhtä aikaa. Ainakin ne ajattelivat samoin. Niiden synkät silmät muuttuivat pahanilkisen myötätuntoisiksi, ja Sari tiesi niiden kuolaavan lisää tietoja. Hän työnsi nopeasti ostoskärryt kauemmaksi, niin että tyttö heilahti ja päästi parkaisun. Hän pakeni maitokaappien luo, mutta se ei auttanut. Kalkkunat lensivät paikalle. Ne eivät tienneet vielä tarpeeksi, ne halusivat kuulla enemmän.

-Ei isi ole vankilassa, Sari sihisi tytön korvaan, kun tämä veti henkeä kerätäkseen voimia kunnon itkuun. Parkaisu oli ollut vain alkusoittoa.

Tytön itku tyrehtyi, sen silmät muuttuivat vihaisiksi ja se sihahti takaisin:

-On se!

Oli hyödytöntä käydä taistelemaan kohta kolmevuotiaan kanssa julkisella paikalla. Sari tiesi sen kokemuksesta, mutta hän ei aikonut antaa periksi. Ei tällä kertaa, eikä varsinkaan tässä asiassa.

-Isi on töissä.
-Eikun vankilassa.

*****jatkuu*****