Tänään olen miettinyt, miksi jotkut ihmiset ajattelevat, että keskusteleminen tarkoittaa samaa kuin olla kuuntelematta toista, ja miksi on ihmisiä, joiden mielestä keskustelua ei voi edes syntyä, jos asiasta ollaan samaa mieltä. On myös ihmisiä, jotka eivät ole koskaan väärässä ja etenkin he haluavat keskustella.

Antautuessaan näistä lähtökohdista (en kuuntele-en ole samaa mieltä-olen oikeassa) keskusteluun, tällaisilla ihmisillä ei ole muita tavoitteita kuin 1. osoittaa vastapuolen mielipide vääräksi ja oma mielipide totuudeksi. 2. todistaa vastapuolen mielipide vääräksi ja oma mielipide ainoaksi oikeaksi ja 3. kertoa vastapuolelle, että tämän kanssa ylipäänsä on mahdotonta keskustella, koska tämä ei kuuntele, eikä edes halua nähdä asiaa toisesta näkökulmasta.

Joskus tällaista inttämistä kutsutaan myös väittelyksi, mutta asia ei muutu: en kuuntele-en ole samaa mieltä-olen oikeassa on ja pysyy.

Eniten minua jaksaa hämmästyttää se, miten ihmiset voivat aina olla niin varmoja siitä, että juuri he ovat oikeassa.

Niin kuin minä nyt.

****