-Olen syrjässä. En kuulu enemmistöön. Olen marginaalia. Taiteeni on marginaalista, se ei kosiskele massoja, se ei itse asiassa avaudu massoille. Olen laitamilla. Laitakaupungin kasvatti. Syrjäytynyt. Ajautunut tähän tilaan vapaaehtoisesti. Tulen toimeen vähällä, minulle riittää taiteeni, en juokse rahan perässä, en kumarra mammonalle, en kaipaa mitään. Minun on hyvä olla täällä syrjässä. Melon vastavirtaan, en piittaa yleisistä virtauksista, en kaipaa yhteiskuntaa holhoamaan. Teen oman pääni mukaan. Toimin oman haluni sanelemana.
-Millä sinä elät? Oletko saanut apurahoja?

-Minä en usko rahaan. Minä asun ystävien luona. Kierrän, olen elämän kiertolainen, joskus jopa rakkauden kerjäläinen, mutta en koskaan mitään pakosta. Minulla on paljon tuttuja. Asun ystävieni taloissa niin kauan kunnes on jälleen aika jatkaa matkaa.
-Lähdet kun he kyllästyvät sinuun?

-Sen voisi myös ilmaista noin, mutta itse näen sen vimmana päästä eteenpäin, sillä en halua pysähtyä, pysähtyminen merkitsee kuolemaa ajattelulle.
-Mitä sinulla on työn alla juuri nyt?

-Minä olen työ. Kaiken aikaa. En tee eroa teosteni ja itseni välillä.
-Eli et tee siis mitään. Onko sinulla nälkä?

-Jos tarjoat, en kieltäydy.