Heh, tämä oli varmaan moderni urbaaniversio vanhasta maalaissanonnasta "suo siellä, vetelä täällä".

Saattoipa ollakin, tienpäällä. Suomalaiset ovat suurta suokansaa!

Ei sulla vaan millään näköjään satu se lääkitys kohalleen vittu! Mistä ne muuten ne kyyn eleet tulloo ku syvän itkeskellöö, persiistäkö?

Jestas, Reiska on herännyt talviunilta! Käärmeen pesässäkö nukuit?

Tulee mieleen kouluaikainen runonpläjäys jonka joku muistokirjaani kirjoitti: sua en voi ottaa, sua en jättää, sua en voi pettää, mitä helvettiä mä sulle tekisin. Oli semmoista murkkuikäisen angstista kaukorakkautta kai.

Vähän samaa kuin "olet kuin ilman minulle, mutta ilman ilmaa en voi elää". On se niin vaikeaa, Genoveeva!

Kalevalaista meininkiä :)
Mulle tuli mieleen pakolaisten tilanne.

Oi, miten sopiva poljento tähän päivään, loistavasti loikuteltu, napakasti naputeltu! Tuttu on teemakin: lähellä puskee, kaukana ammuu.

Sopii minun peruspessimismiini niin, että melkein hymyilyttää. "Lähellä on niin vaikeaa. Kaukana vielä pahempaa." Thaimaalainen kahden sydämen tapaus.

Hyvää Kalevalan päivää :)

hieno!:)
hyvvää kalevalan päivää!!

Kaukomailla kaihomieli
kotimaata kaipaeli.
Kotimaassa kaukomieli
kaukomaita jo kyseli.

Hyvä! Sait kalavelat kuitattuu kalavelan päivän. Mut valittuu et saant siekää. Tuttu tunne.

Siinäpä tosiaankin pulma. Hauskasti lainailtu kalevalamittaa (en osaa sanoa kuinka oikein), sopii päivään ja runon aiheeseen. Mitta ei itseasiassa etäännytä sisältöä.

Ahah, jonkinverran on Kavelava jäänyt muhimaan.
Tämä tuntuu vähän oudolta "Mieleni minun tekevi raastaa kahtia kaluni" . . .

Tykkäsin! Erityisesti tuosta kuvasta, sen selkeästä viestistä.

Kyldyyrin päivä, näkyy tässä häivä ,D

Loistavasti riimitelty,
runo hienosti laadittu.

Ei tämä jaksa täällä enempää...

Hah, Kutis, lähellä puskii, kaukana ammuu. Kylläpä niin.

Anonyymi, valinta on niin vaikeaa!

Kiitos, Kari.

Ja kiitos, Auringonkukka!

Isopeikko, sinäpä sen riimittelit oivasti:)

Akkapahis, pakkohan se tuokin päivä oli kuitata, vaan mitäpä auttoi, tässä ollaan ja pähkäillään:)

Tuima, jotenkinhan se piti Kalevalan päiväkin huomioida.

Utuinen, tein joskus vuosi-kaksi sitten Kalevalanpäivänä hakusanoista, joilla blogiini on tultu, saman poljennoisen runon, ja siinä oli vähän tuota kaikua kuin tuossa "mieleni minun tekevi..."

Sivuaskel, selkeää mustavalkoisuutta!

Polga, nyt on jo perjantai! Kyllä se siitä!

Siis, minne ihmeessä täältä on hävinnyt vastaus, jonka kirjoitin eilen tuolla P:lle? Kuka syö kommenttejani?

No, joka tapauksessa, P, runo sopisi kyllä kuvaamaan pakolaisen tuntoja, kyllä.

Olet osannut pukea viikon teeman napakasti. Noin minäkin, jos taito olis piisannut.

Vaikeaa on valita, mutta vielä vaikeampaa on jäädä paikoilleen tai olla tekemättä mitään. Valinta jäi auki runossasi, ehkä siihen joskus löytyy vastauskin. Pidin!

Kiitos, Aimarii.

Sanakehrääjä, eipä ole helppoa tämä valinta.

Ai, se olikin "raastaa kahtia haluni" Minäkunluulin, että kaluni.

Kalun kahtia raastaminen olisi kyllä liian kivuliasta, Utuinen...!