|
|
|||
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
|||
Minä näin kipuilevan murkkuni, joka inhoaa ja rakastaa.
Kaipaa isäänsä ja tarvitsee minua.
Hakee huomiota ja torjuu.
Pelkää ja kaipaa.
Kaikkea yhtaikaa.
Näin murkkuni suuren epävarmuuden kaikesta.
Oman voimattomuuteni aika ajoin.
Susu, sinun kanssasi ja tekstiäsi lukiessa on aina pakko oikeasti ajatella .
Positiivinen pakko!
Vai positiivinen pakko ajatella minun kanssani. Huokaus, tähän aikaan aamusta voisi kyllä nukkuakin:)
mene pois"
Voi Susu Susu, näin sinä sitten sanot minulle kaiken sen jälkeen mitä olen hyväksesi tehnyt... Miettisit nyt vielä...
Olette te ihania, possut ja muut:)
a) tunnetasolla
toistetaan ajatus n kertaa.
toteutetaan ajatus
b)tahtotasolla
meneehän se näinkin
minkäs teet
- Ilman minua et ole mitään.
- Tätä kadut vielä.
- Meillähän oli kaikki niin hyvin.
- Olet tuhonnut elämäni.
- Olen antanut sinun käyttää paavillista asemaani, vanhuuttani ja hitauttani hyväksesi, olet saanut nukkua rauhassa kaikki yöt. Ja tässä siis palkka!
Etappi, tuo viimeinen oli hyvä, se on kyllä paljon annettu:) Muille lukijoille tiedoksi, että Etappi viittaa tuossa viimeisessä lauseessaan Tuin blogissa käytyyn keskusteluun "miksi jotkut unta arvostavat naiset eivät ihastu nuoriin renttuihin, vaan silmäilevät vanhenevia miehiä".
http://tuima.vuodatus.net/blog/
115105?showcomments=yes
Pitäisi kai seuraavaksi kirjoittaa runo takaisin paluusta?
Hurja runo on. Niin kuin Vintti sanoi, kyse voisi hyvin olla murkustakin. Minua jäi mietityttämään se, kumpi sanoo "menen pois", runon ruhuja vai se jolle aiempi teksti on osoitettu? Vai onko kysessä monologi peilin ääressä?
Alunperin(tämä on vanhempaa tuotantoa) tässä on kaksi ihmistä -kertoja, joka lukee/tulkitsee toisen silmistä tämän lauseita ja toteaa lopuksi lähtevänsä pois. Mutta, tämänhän voi jokainen tulkita omalla tavallaan -minua alkoi kiehtoa tuo monolgi peilin ääressä-tulkinta.
Ja kun menee, niin menee. Joskus on viisautta antaa periksi, ja ottaa pitkät.