Voi että mie naatin!

Samoin.. mä tykkään myös tilkkutäkeistä. Ne on niin uniikkeja.

Tykkään myös kuusta..

Hyvää huomenta Susuli :)

Niin kuin olisi peiliin katsonut.

Mä diggaan kuusta, susista ja tästä. Tää oli hyvä. Kiitokset.

Eikä edes kuuta jaksa tervehtiä... Aikamoista itsekritiikkiä runon puhujalta. Olisko mitään positiivista sanottavaa paitsi mukiinmenevä ulkonäkö? Pidin kyllä kovasti tästä runosta, laittaa ajatukset naksumaan.

se sanoi monesti samalla tavalla
jos vaikeni, se loukkaantui
jos sanoi, että ihan hyvä se on, niin se ei uskonut
myöntelyä ei uskaltanut edes ajatella
mutta hyvältä se silti näytti

täkki ja tekijäkin

Loppu varsinkin tosi koskettava. ..."en edes kuuta jaksa tervehtiä"... Puhuttelee.

Heh, Tiuli, vai että naatit:) Mukavaa!

Hani, minäkin tykkään tilkkutäkeistä ja tämä on ehdottomasti hienoin, jonka olen tehnyt. Siis ainoa, jonka olen tehnyt. En uskalla edes ajatella, mitä tuhoa saisin aikaan oikeilla kankailla...

Saara, niin, peiliin minäkin katsoin, sellaista se on...

Kuraattori, sudet ja kuu ovat aika lyömätön yhdistelmä!

Tui, ei ehkä niin paljon itsekritiikkiä, ehkä ennemminkin väsymistä. Vai ajatukset naksumaan, se on mukavaa.

Täkki ja tekijä, kiitos Äijä!

Joskus se on sellaista, Juha, kuu on siellä, odottaa, mutta ei vähempää voisi kiinnostaa. Ei jaksa.

Ai niin, Äijä, piti sanoa, että tämä

"se sanoi monesti samalla tavalla
jos vaikeni, se loukkaantui
jos sanoi, että ihan hyvä se on, niin se ei uskonut
myöntelyä ei uskaltanut edes ajatella
mutta hyvältä se silti näytti"

oli todella ihana. Eikun enemmän. Se oli kaunista.

Tuli niin kotoinen olo!

Kotoinen, Alastalo? Hmm, taitaa olla runo, joka kertoo (melkein) meistä kaikista:) Vai tilkkutäkin kodikkuuttako tarkoitit?

Kyllä kuuta aina ulvoa kannattaa. Vaikka kyljellään, jos ei jalat enää kanna.

Heh, Erkki, tuo on oikea asenne! Naurattaa, kun ajattelen kaikkia meitä harmaita susia kyljellään metsän puiden alla:)

sanoin mielessäni "tilkkutäkki" ennen kuin näin otsikon, pelkän kuvan vasta : )

jaa, maanantaikappale on oma kappaleensa sekin, ja miksi se susi? miksei koirakappale?

Miss Foxy, miksi susi? Hmm. alkuperää en tiedä sanonnalle "susi jo syntyessään" tai "täysi susi". Ehkä voisi ajatella, että koira on tottelevainen ja uskollinen, mutta susi kulkee omia teitään, on kesyttämätön.
Niin kuin oma kroppa ja mielikin. Eivät aina tahdo totella.
Tuon parempaa en keksi.

sanonnan etymologiaa en tiedä. "susi jo syntyessään" assosioituu mulla epäonnistumiseen, siihen maanantaikappaleeseen, mutta mitä epäonnistunutta on kesyttömyydessä ja omien teiden kulkemisessa?

ristiriitainen sanonta - tai alkuperästään irronnut - tai kertoo susivihasta / pelosta - onko lukijoissa lingvistikkoja tai muita kielitietieteilijöitä?

Kesyttömyydessä ei kai sinänsä ole mitään negatiivista, mutta ihminen kai aikanaan halusi kesyttää -sudesta koiran, juontaisiko se negatiivisuus siitä? Sellaista pelkää mitä ei voi hallita. Ehkä se sanonta kertoo myös susivihasta, en tiedä.
Tämä runo syntyi assosioimalla, maanantaikappale>susi jo syntyessään>ulvonta>kuu>jne, en sen kummemmin miettinyt noita esille tuomiasi sanojen ja sanontojen tunnearvoja ja -latauksia.

Hieno täkki, kätkenee myös pääsiäismunia.

tämä on hieno! :)

ohhoh,oltiinpa yhtä aikaa Sikurin kanssa :)

'''tilkkutäkki
tiukasti tikattu
perusteellisesti parsittu
tuunattu ja puunattu''

Niin.

* halaa*

Sikuri ja Winnie, samaan aikaan vierailulla! Toivon mukaan, Sikuri, löytyy myös niitä pääsiäismunia.
Ja Winnie, hieno on, varsinkin tuo täkki:)

Vintti, kannattaa korjata kunnolla:)

Kylläpä ovat asiat huonolla tolalla, jos ei edes kuu innosta ulvomaan. Oliko tämä tilkkutäkki ajoitettu juuri näihin päiviin, huomennahan taivaalla mollottaa muistaakseni täysikuu. Erityiskiitos kuvasta, se on mainiosti tikattu.

Joo, viides rooli, välillä on huonoja päiviä, mutta huomenna on tosiaankin täysikuu, kuunnellaan, kuuluuko silloin ulvontaa:)
Kiitos erityiskiitoksista, totta, tikattu on ja lujaa:)

Hyvä on tämäkin lastu.

Anteeksi vain täysin offtopic kommentti, ja vanha aihekin, mutta mulle ei ole vieläkään YHTÄÄN auennut tuon sanan Lastu käyttäminen merkintöjä kuvaamaan. Mä en löydä mitään yhteyttä blogiteksteillä ja sanalla lastu.

Kiitos, Sumea:)

Niin, Kuraattori, eikö joskus viime vuonna blogeissa keskusteltu siitä, mitä nämä kirjoitukset blogeissa ovat? Jotkut kutsuvat niitä postauksiksi, toiset päivityksiksi, joku heitti kehiin tuon lastun ja joku taisi puhua aurinkolaivastakin.
Jokainen varmaan valitsee oman makunsa ja mielensä mukaan määritelmän kirjoituksilleen. Itselleni nämä ovat yksinkertaisesti juttuja, tarinoita ja runoja.

Ah tilkkutäkin tunnelmaa!

Juttuja veistellään kuten lastuja. Kirjailija Juhani Ahon lyhyitä kirjoituksia aikanaan kutsuttiin lastuiksi. Näin muistan kuulleeni.

Susi - Susu ? Onko yhteyttä? Hehe :)

Hei Rita, sieltähän se lastu tulee, Juhani Aholta. Nyt muistin vielä, että päre-pärettäminen oli myös yksi ehdotus blogikirjoittamiselle.

Susi-Susu, ei ole yhteyttä, ihan muualta on tullut tämä SusuPetal.

Voi susi-ressukka! Luin muuatta tarkoitusta varten eilen Kanteletarta, ja olin ihan ihmeissäni kun huomasin, että ilmaisu mukiinmenevä löytyi jossain muodossa sieltäkin.

Ihanko totta, Anni? Kantelettaressa mukiinmenevä? Olisi voinut luulla, että on uudempi sana!