|
|||
 |
|
||
|
05.02.2008 - 02:31
Silloin.
Mun oli paha olla. Paha. Mä olisin halunnut lyödä, hakata, vihata, mutta mä en
saanut. Lyöminen on pahaa. Ei saa lyödä toista, äiti sanoi. Se on rumaa. Ei saa
vahingoittaa toista.
Mä
yritin olla kiltti. Kiltti. Mä en tehnyt pahaa kenellekään. Mä en ollut niin
kuin ne muut. Ne, jotka sanoi vitun lehmä, saatanan lesbo, helvetin huora. Ne.
Joka puolella. Luokassa, välitunnilla, koulumatkalla. Silloin. Mä en
satuttanut muita. Mä yritin vaan vihata, mutta se ei riittänyt. Mun viha ei
ollut riittävän vahvaa. Ei se nujertanut niitä. Ei se vaientanut niitä. Ne ei
olleet hiljaa. Mä löin,
mä hakkasin, mä satutin. Itseäni. Silloin. Viilsin. En syönyt. Hengitin liikaa.
Silloin. Mä
kadotin itseni. Nyt mä kokoan sitä mikä joskus oli, mitä mä olin. Pidä mulle peukkuja.
Mä oon vasta kaiken alussa.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Tässä ei ole rosoista kulmaa, vaan looginen tarina, joka korjaa myös itsensä toiminnallaan lopussa.
Hyvin kirjoitettu, eikä ihan huono otos yhteiskunnasta ja nuorten pahoinvoinnista.
Pitäisikö jonkun kuvan näkyä tuossa? Miulla ei näy.
Sitähän se, pahoinvointia.
Mitään muista, Ally, kunhan keksin...
Tekisi mieli sanoa muutama sana vielä mutta liian henk.koht.
Asiasta kolmanteen. Elikkä oletkos lähettänyt tuota "Taikkarin mäellä" opustasi Turunsanomilee tai muille turkkulaasille lehdille arvosteltavaksi? Siellähän se potenttiaalisin ostokunta sijaitsee. Ihan sama minkälaisen arvostelun antavat, kunhan vaan toisivat sen esille. ;) Mainosta! Mainosta Turkuun!
Hän saa (saisi) avun.
Miten?
Jessus, Alastalo, että ihan itse lähettäisin sinne kirjan arvosteltavaksi tai edes vinkkaisin kirjasta! Enhän minä kehtaa. Mutta jos joku lukija antaisi sinne vinkkiä...:) Nojaa, luuulen, että eivät kuitenkaan arvostelisi. Kysehän on omakustanteesta ja vieläpä runoista.
Varmaan sen vihan pitää tulla ulos, Paju, itkulla, puheella -kunhan ei käänny itseen se viha.
Miksiköhän vihan purkaminen on naistenlehtien ohjeissa niin helpon oloista; kuntoile, siivoa koti narskuvan puhtaaksi, puhu asioista kypsästi. Ja sitten tosielämässä viha kääntyy sisäänpäin ja syövyttää mielen. Tai ulospäin, ja taas saa lukea lööpistä kuinka joku pisti perheensä lihoiksi.
Totta tuo, mitä sanoit, vihalla on kaksi mahdollisuutta, jos sitä ei saa käsitellä tai pysty käsittelemään: se kääntyy itseen tai ulkopuolisiin. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä.
Uskon, että jos saisi huutaa, itkeä, ihan vapaasti, ilman pidäkkeitä, sitä vihaa olisi vähemmän.
Vihahan on myös pelkoa, ja jos pääsee sen pelon alkulähteille -löytää sen, miksi pelkää- niin se voi auttaa päästämään eroon pelosta ja sitten vihasta.
vahvistettu, että ne jotka osaavat
raivostua oikein kunnolla ja siten
purkaa vihaansakin,
sairastuvat harvoin psykosomaattisiin
sairauksiin. joihin mm. reuma ja astma
ja allergiat kuuluvat, jopa syöpäkin
lasketaan niihin...mikreeni myös.
Näkymättömiä lapsia tai jopa aikuisia ei ole ainoastaan Muuminpeikkolassa, vaan vähän
siellä sun täällä......