Hän haluaisi olla paha. Olla syntinen voisi kuvata hänen haluaan, mutta koska hän ei usko syntiin, hän ei voi määritellä itseään sillä tavoin.

Hän ihailee piittaamattomuutta tietyissä ihmisissä, joissakin toisissa ihmisissä se ärsyttää häntä, varsinkin jos heidän piittaamattomuutensa kohdistuu häneen ja hänen huomiotta jättämiseensä. Hän ihailee kovuutta joissakin ihmisissä, mutta on myös kovuutta, jota hän ei halua kohdata. Hän haluaa uskoa, ettei hän pelkää mitään.

Hänen käsityksensä syntisyydestä, kovuudesta, aistillisuudesta ja piittaamattomuudesta pohjautuu amerikkalaisiin elokuviin, jossa yhteiskuntaan sopeutumattomuus kuvataan romanttisena, tavoiteltavana ja ihailtavana elämäntapana, jossa seksikkyys on yhtä tärkeä osa ihmistä kuin välinpitämättömyys.

Hän yrittää löytää utopiaansa tienvarsien kuppiloista, yöllisiltä kaduilta, biljardisalien savuttomuudesta, mutta yksikään, jonka hän tapaa, ei onnistu herättämään hänessä uinuvaa pahuutta eloon. Hänelle ei tule mieleen, että tuota pahuutta ei hänessä ehkä olekaan, sillä hän ei halua pitää itseään tavallisena. Hän haluaa olla erilainen ja yrittäessään saavuttaa tuota erilaisuutta, hän tulee ainoastaan yhtä epätoivoiseksi kuin muutkin ihmiset hänen ympärillään. Hänestä tulee samanlainen.