SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Rakkaani

14.01.2008 - 17:12

Minä muistan sinut,
miten voisin unohtaa, en koskaan
sinua, joka olit kaikkeni,
rakkauteni, rakkauteni,
sinä.
Vain sinä, ja sinut minä haluan
edelleen, en muita. Ei ollut toisia,
ei ennen, ei jälkeen, ei koskaan tullut olemaan.
Ruumiini on vanha,
ihoni hauras, kulkuni hidasta,
enkä minä jaksa enää muuta
kuin muistaa sinut,
joka olit minulle rakkain.

Olet odottanut niin kauan,
olen odottanut niin kauan.

****

Runotorstain 74. haaste

Kategoria: runotorstai 24 kommenttia Kommentoi

Inkivääri kirjoitti 14.01.2008 - 17:28

Kaunista...

Eräs vanhus sanoi, ikätoverit jo manan majoille menneet kaikki, että jumala on hänet tänne unohtanut. Ehkä onkin helpotus olla muistamatta, kaikkea? Ja ex-appi sanoi leskeksi jäätyään rintakipuja potiessaan niin itkettävän kauniisti:Aili kutsuu minua luokseen...

SusuPetal kirjoitti 14.01.2008 - 17:38

Huh, Inkivääri: jumala unohtanut tänne, se tunne on varmaan aika ahdistava.
Joskus on hyvä olla muistamatta, joskus on hyvä muistaa vain se hyvä, tärkein. Muulloinkin kuin vanhana.

hepoliini kirjoitti 14.01.2008 - 18:53

Tuon jälkeen katsoi kuvaa ihan uudella tavalla, tykkäsin. Tunnelma tarvitsisi nenäliinan kaverikseen.

SusuPetal kirjoitti 14.01.2008 - 19:04

Heh, oli tarkoituskin kaivauttaa nenäliinat lukijoille esiin, Hepoliini. Mukavaa, että onnistui.

paju kirjoitti 14.01.2008 - 19:09

Miksi elätetään lausetta: kunnes kuolema meidät erottaa. Eihän rakkautta voi erottaa, panna viralta! Edes viikatemies.

SusuPetal kirjoitti 14.01.2008 - 19:13

Ei voi, Paju, vaikka yritys on kyllä kova ja "pitää jatkaa elämää", ei ainakaan tarttua suruun ja kaivata...huokaus.

Tmli kirjoitti 14.01.2008 - 21:23

Onnistunut lopetus tässä.

SusuPetal kirjoitti 14.01.2008 - 21:35

Niin, ainakin näyttää ihan ookoolta, kaksi melkein samanlaista riviä, Tmli.

Tmli kirjoitti 14.01.2008 - 21:46

Kiitoksia todella paljon, eilen kirjotin ensimmäisen juttuni tänne. En ois varmaan ikinä huomannu tollasta pientä pykälää. :D

SusuPetal kirjoitti 14.01.2008 - 21:57

Ei mikään ihme, ei kaikkea voi heti huomata, Tmli.

hepoliini kirjoitti 14.01.2008 - 23:14

Kaipaaminen on tuskaa...

Ensio E. ex officio kirjoitti 15.01.2008 - 00:01

Minä jouduin hakemaan autosta säämiskäliinan ja kuivaamaan lasit.

SusuPetal kirjoitti 15.01.2008 - 06:52

Ja iloa, jos tietää, että kaipaus joskus täyttyy, Hepoliini.

Höh, Ensio, minä jo luulin, että totuit rakkauteen, kun siitä kirjoitit itsekin.

Ensio E. ex officio kirjoitti 15.01.2008 - 07:02

Mihin rakkauteen? Lasin pohjaan oli vaan kuivunut parin päivän takainen kossukokiksen jämä, eikä se huuhtelemalla lähtenyt, piti säämiskällä samalla hieroa. Lähti kyllä sitten.

Hallatar kirjoitti 15.01.2008 - 09:16

Voih...
Aika kauan hän onkin jo odottanut.
Noinkin voi käydä.
Miten sanomattoman murheellista...

Mutta siulle, Susu, onnittelut
vuoden 2007 parhaimman blogin tittelistä! ;D

SusuPetal kirjoitti 15.01.2008 - 09:35

Aah, Ensio, kovat kundit eivät rakasta, vaan vetävät kuivat säämiskään, häh?

Kiiitos, Hallatar!

Elina kirjoitti 15.01.2008 - 09:40

Tuli runostasi mieleeni ne vanhojen "hömppien" raastavat rakkaudet... Humiseva harju, Okalinnut jne. :)

SusuPetal kirjoitti 15.01.2008 - 10:00

Elämää suurempaa rakkautta, Elina...

hepoliini kirjoitti 15.01.2008 - 10:14

Niin, jos. Humiseva harju ON sitä paitsi ihan huippu (kirja) :) Kuopiossa kävin teatterissa kerran räkätaudissa viihdyttämässä itteäni Humisevalla harjulla, en muuten menee toista kertaa. Siis räkätaudissa, näytelmä kylläkin oli vallan ihastuttava.

SusuPetal kirjoitti 15.01.2008 - 12:07

Räkätaudissa ei juurikaan nauti taiteesta, Hepoliini...

hpy kirjoitti 15.01.2008 - 13:17

Kerran taas hienosti kirjoitettu.

SusuPetal kirjoitti 15.01.2008 - 14:49

Kiitos, HPY.

Tuima kirjoitti 15.01.2008 - 21:18

Kaunista! Loppu saa miettimään onko rakkaus koskaan täyttynyt, onko kyse elämän erottamista ensirakastavaisista.

SusuPetal kirjoitti 15.01.2008 - 22:46

Ja sitähän ei runo kerro -lukija päättää ihan itse, Tuima:)