SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Huomenna

27.12.2007 - 01:13

Huomenna avaan ikkunan,
tuuletan huoneen
ja huudan,
huudan, ääneni
kaikuu kivisistä seinistä,
harmaitten rappukäytävien katot kaikuvat.

Huomenna tiedän,
että ei koskaan enää,
minun ei enää tarvitse, ei ole pakko,
olen vapaa, vapaa,
kuuletteko sateiset katot?
Olen vapaa.

Huomenna olen niin paljon vahvempi,
en enää pelkää, uskallan sen
mikä tänään on vielä mahdotonta,
mihin en tänään pysty.
Huomenna kaikki on toisin,
ja jos jaksan yön yli,
jos karkotan tappavan kauhun,
tukahdutan huudon,

tulee huominen ja
voin hengittää ilman pelkoa.

Kategoria: runot 18 kommenttia Kommentoi

Elina kirjoitti 27.12.2007 - 10:29

Hmm. Voimakas. Kidutusjoulu on siis ohi?

helanes kirjoitti 27.12.2007 - 11:04

Morgen, Morgen, nur nicht...ei, ei, ei päde ei.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 27.12.2007 - 11:35

Onneksi on aina uusia huomisia.

SusuPetal kirjoitti 27.12.2007 - 11:59

Hahhah, Elina, ei tämä nyt ihan I -survived- joulu-runo ole:)

Morgen, morgen, ja, bist nicht sorgen, Helanes.

Onneksi on, Pantteri, ja jos huominen on muutakin kuin aikomista, niin hyvä niin.

hpy kirjoitti 27.12.2007 - 13:43

Kuvasi on kiva - yksi ainoa ikkuna missa nakyy valoa. Sieltako se tuska loytyy?

Alastalo kirjoitti 27.12.2007 - 14:19

Tästä runosta pidin. Siinä on jotain samaa kuin minussa. Elikkä löysin siitä itseni ja ...

SusuPetal kirjoitti 27.12.2007 - 15:57

Ehkä se tuska löytyy sieltä, HPY, tai unettoman unelma.

...ja se riittää, Alastalo. Kiitos.

Ktutuharju kirjoitti 27.12.2007 - 17:23

Tässä on jotain perustavanlaatuisen inhimillistä. Isojen asioiden ja muutosten lykkääminen huomiseen, ja tunne siitä että nykyisyys voi olla musertava mutta ei koskaan niin musertava ettäkö nitistäisi kaiken ihmisessä lymyävän potentiaalin.

Kutis kirjoitti 27.12.2007 - 17:24

Tutinaharju, tutukarju, hutukarju jne. ;)

OldGhost kirjoitti 27.12.2007 - 19:31

Omenaporamenetelmää...poraudut sillä (asioiden)sisuksiin....huominen ja vapaus!..ei ole on-, eikä off-asentoa, mutta paljon välitiloja. jonakin päivänä huomaa, että on helpompi hengittää, jaksaa pitää päätä pystympänä, selkää suorempana...hymy karehtii suupielessä...onko se vapautta? vai seurausta vapaudesta?

SusuPetal kirjoitti 27.12.2007 - 19:55

Hutsit ja tutsit ja hutut ja tutut:) Totta, miksi tehdä tänään se, minkä voi lykätä huomiseen -ehkä se on jopa helpompaa huomenna...

Tuntuu, että elämä on yhtä välitilaa toisinaan, OG, sillä on ja off-asennot ovat jotenkin niin ehdottomia.

hepoliini kirjoitti 27.12.2007 - 20:15

Why, oh why

hepoliini kirjoitti 27.12.2007 - 20:17

T: välitilapotilas

SusuPetal kirjoitti 27.12.2007 - 20:19

Jaa-a, en minä vaan tiedä, että miksi, Hepoliini.

Paju kirjoitti 27.12.2007 - 20:47

Huomenna kaikki ois toisin, sanon jos oisin... hm.. sadun toivomuskeiju.

SusuPetal kirjoitti 27.12.2007 - 20:50

Olepa sellainen, Paju!

joulutonttu kirjoitti 28.12.2007 - 21:09

Tänään on huomenna ja huomenna on tänään, aikahan on suhteellinen käsite, mutta mistähän nyt on kyse?